Kysymykset:

1. Mikä on mielestäsi suurin muutos Suomen kehitysyhteistyössä viimeisen 20 vuoden aikana?
2. Mikä on seuraava iso ”trendi” Suomen kehityspolitiikassa?

Risto Isomäki

Kirjailija ja aktivisti

1. Suurin muutos Suomen kehitysyhteistyössä ovat olleet ulkoministeriön suuret organisaatiouudistukset. Niiden myötä ulkoministeriöstä lakkautettiin virkamiesten mahdollisuus erikoistua kehitysyhteistyötehtäviin. Kaikki ovat nyt samassa diplomaattikarriäärissä. Tämä oli hyvin vakava virhe, sillä onnistunut diplomatia ja onnistunut kehitysyhteistyö vaativat hyvin erityyppisiä lähestymistapoja ja erilaista osaamista.

2. Seuraava suuri trendi on planeetan ylikuumenemisen vastainen taistelu. Teema on tietysti sanahelinän tasolla ollut jo Rion kokouksesta saakka yksi Suomen kehitysyhteistyön painopistealueista, mutta todellisuudessa Suomen rahoittama kehitysyhteistyö on tähän asti pääsääntöisesti lisännyt kasvihuonekaasujen päästöjä.

Nyt kun mannerjäätiköt ovat alkaneet sulaa, Itämeri jäi ensimmäisen kerran jäätymättä ja Jäämeri uhkaa vapautua kelluvista jäistä kesäisin jo vuonna 2020 tai 2030, asiaan aletaan suhtautua ihan toisenlaisella vakavuudella. Sitä paitsi ilmansaasteet tappavat jo kolmannessa maailmassa paljon enemmän ihmisiä kuin aliravitsemus, ja vesipula on toinen kasvava ongelma. Näitä voidaan vähentää samoilla keinoilla, joilla torjutaan ilmaston lämpenemistä.

Päivi Ahonen

Projektipäällikkö, Finnish consulting group

1. On opittu antamaan vastuuta yhteistyökumppaneille, kehitysmaiden valtionhallinnon päättäjille ja yhteisöjen ja järjestöjen kumppaneille. On opittu tekemään yhteistyötä samassa maassa kehitysyhteistyötä tekevien kahdenvälisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Nämä ovat suuria muutoksia verrattuna kehitysyhteistyön alkuvaiheisiin, jolloin avulla tuettiin paljon kehitysmaiden infrastruktuurin rakentamista ja avunantajat kantoivat suurimman vastuun projektien toteutuksesta ja hallinnosta.

2. Menetelmällisesti suurin muutos koskee siirtymistä projekteista sektori- ja budjettitukeen. Tukimuodot ovat tiivistäneet avunantajien välistä yhteistyötä maatasolla, ja maat ovat voineet oppia toistensa kokemuksista.

Menetelmiä tullaan jatkuvasti uudistamaan, jotta voidaan vastata akuutteihin tarpeisiin, muun muassa ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sodista kärsineiden maiden tukemiseen.

Kehitysyhteistyön lisääntyvä kansainvälistyminen vaikuttaa tulevaisuudessa yhä enemmän Suomen linjauksiin. Todennäköisesti Suomi jatkaa liittoutumista niin sanottujen Nordic Plus -maiden kanssa ja kehitysyhteistyön avunantaja- ja saajamaiden väliset yhteiset sopimukset ja sitoumukset lisääntyvät.

Juhani Koponen

Kehitysmaatutkimuksen professori, Helsingin yliopisto

1. Suurin muutos on ollut Suomen kehitysyhteistyön sisällön valtavirtaistuminen kansainvälisen developmentalistisen kehitysideologian mukaiseksi. 1980-luvun lopulle asti Suomi kulki pitkälle omia teitään, tuki huolellisesti valittuja maita, joiden politiikka sai vapaasti vaihdella kunhan samalla voitiin ajaa myös omia lyhyen tähtäyksen (ulko)poliittisia ja taloudellisia etuja. Nyt Suomi vaatii samaa tiukkaan markkinatalouteen perustuvaa niin sanottua hyvää politiikkaa kuin kaikki muutkin ja laulaa köyhyyden vähentämisen, kumppanuuden ja omistajuuden kuorossa.

2. Vuoden 2007 uudesta kehityspoliittisesta ohjelmasta kuultavat vanhat suomalaiset äänenpainot, luonnontaloudellisen kestävyyden vaatimuksilla terästettyinä. Kuinka ja missä määrin ne toteutuvat ja kantavatko ne isoksi trendiksi asti, on toinen juttu. En erityisesti välittäisi että kantaisivat. On aivan terveellistä harjoittaa omaa ajattelua eikä vain peesata Maailmanpankin ja muiden isojen poikien vanavedessä, mutta mahdollinen paluu 1980-luvun kuvioihin on visio, jonka en soisi toteutuvan. Monimuotoisuuden lisääntyminen olisi hieno trendi, mutta se ei saa tapahtua lyhytnäköisen oman edun tavoittelun ehdoilla.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2008