ANNA VOHLONEN-CÓRDOVA

Tytöt jonottavat ruokaa ulkosalla.

Kouluturvallisuus on ollut suomalaisten tiedotusvälineiden otsikoissa pommiuhkien, koulusurmien ja koulukiusaamisen muodossa. Ecuadorilaisen pikkukaupungin Yahuarcochan yläasteen oppilaiden suurin pelon aihe on kuitenkin arvaamattomasti käyttäytyvät opettajat. Heille kukaan ei mahda mitään.

Turvattomimmiksi oppilaat tuntevat olonsa rehtorin kansliassa, tyttöjä ahdistelevan piirustuksenopettajan luokassa, ruokajonossa ja poikien vessan takana.

Mikä tahansa paikka muuttuu pelottavaksi, jos rehtori on lähellä. Myös rasismi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta: Yleinen ilmapiiri pitää yllä asenteita, jotka sortavat afroecuadorilaisia ja alkuperäiskansoja. Tummaihoisia pidetään varkaina ja väkivaltaisina, intiaaneja likaisina ja vähän yksinkertaisina.

Jäätelörahoilla lääkkeitä kipuun

”Jotkut kutsuu mua elceriksi. Se tulee sanasta ’el cerdito’ (pikkupossu). Tai isovatsaiseksi, tai läskiksi tai vaan lihavaksi… Mä en välitä, jos kyseessä on joku kaveri. Mut jos joku vihollinen rupee nimittelee, ni sit otan nyrkit avuks. Kun mä oon tällainen isokokoinen, monet kunnioittaa mua eikä ota riskejä”, 15-vuotias Jonatan selittää.

Kysyn, mitä mieltä hän on Yahorcochan koulusta.

”Mä tykkään tästä koulusta. Täällä on ihan eri meininki kuin niissä kouluissa, joissa olin ennen. Aikasemmassa koulussa mä sain letkusta selkään neljä kertaa ihan joidenkin ihme juttujen takia.”

Jonatanin mukaan Yahorcochassa opettajat ovat kavereita eivätkä hakkaa ketään.

”Ainoa, joka vihas mua aikasemmin, oli piirustuksen opettaja. Se kiusas mua jatkuvasti ja uhkas erottamisella. Mä luulen, että se halus kostaa mulle sen, että mä katoin sitä aina pahasti, kun se rupes rääkkäämään luokan tyttöjä hipelöimällä niitä.”

Olemme seitsemän Yahuarcochan yläasteen oppilaan kanssa opinto-ohjaajaa vastaavan oppilaiden hyvinvointivastuuhenkilön toimistossa. Toimiston ovessa lukee: ”Ostakaa kioskista enemmän jäätelöitä, jotta saadaan ostettua lääkkeitä päänsärky- ja mahakiputapauksia varten”.

Oppilaiden ohjauksesta ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä vastaava opettaja Lígia Jácome selittää, että tällä hetkellä lääkkeet ovat loppuneet, eikä koululla ole rahaa hankkia lisää. Päivittäin ainakin kymmenen oppilasta tulee valittamaan pää- tai vatsakipua. Hätänumeroon soitetaan monta kertaa viikossa pyörtyilyjen takia.

”Huono ravinto”, sanoo opettaja.

”Paitsi yks tyttö kyllä pyörtyy aina ennen matikan tunteja”, lisää 15-vuotias María.

Opon oven sisäpuolella oppilaat saavat levätä ja kertoa huolistaan.

Haukkumista ja varastelua

Keskustelemme yläastelaisten elämästä ja koulumaailmasta. Kaikki ovat sitä mieltä, että Yahuarcochan koulu on turhaan saanut huonon maineen ja että tosiasiassa koulu on mitä parhain.

”Tottakai täällä tapahtuu myös ikäviä asioita, mua esimerkiks kutsutaan hiireksi tai kääpiöksi”, 13-vuotias Oscar kertoo.

”Haukkuminen johtuu siitä, että mä oon pieni ikäisekseni. Isommat kiusaavat, jos viettää välituntia tyttöjen porukoissa – ne sanoo sellasia tyyppejä naismaisiksi ja painostaa heti, että mikset tuu miesten porukkaan. Ei se mua yleensä haittaa, mutta joskus otan skitsot ja rupeen hakkaamaan. Haukkumanimet ovat ikäviä.”

Yleisiä haukkumanimiä ovat negro (neekeri), indio (intiaani) ja tytöille loca (hullu, moraaliton).

”Täällä on yks Michel. Sillä on tosi hyvä vartalo ja kaikki kiusaa sitä. Me kutsutaan sitä hulluksi. Loca on sellainen tyttö, jolla ei ole rajoja. Michel hengailee poikien kanssa ja ryyppää. Miespuoliset opettajat käyvät siihen ihan kuumina ja yleensäkin kaikki huutelee sen perään. Piirustuksen ope otti sitä kerrankin takaa päin lantioista kiinni ja meinas käydä sen rintoihin, kun se oli menossa taululle. Mut se ope teki sitä vähän kaikille.”

Kysyn oppilailta, miltä he luulevat kaiken tuon tuntuvan Michelistä.

Oppilaat eivät kuule kysymystäni. He kiistelevät siitä, onko Michelillä ystäviä vai ei, milloin Michel aloitti sopimattoman käyttäytymisensä, onko hänen äitinsä elossa ja johtuuko kaikki perheoloista. Opettaja kuiskaa minulle, että Michel on käynyt puhumassa siitä, kuinka pahalta hänestä tuntuvat kaikki nimittelyt ja saamansa erityishuomio.

Monet oppilaat pelkäävät tulla kouluun haukkumisen vuoksi. Haukkujat ovat sekä oppilaita että opettajia ja haukkumanimet liittyvät yleensä ulkonäköön, ihonväriin tai perheoloihin. Ne joilla on enemmän, nöyryyttävät niitä, joilla on vähemmän. Varastelu aiheuttaa hankalia tilanteita kaikille.

”Ennen myös poikien vessan taakse oli tosi kamalaa mennä. Me kastellaan siellä hanan alla aina pää, kun me pelataan ja tulee kuuma. Fecherin jengi oli aikaisemmin siellä kaiken aikaa”, Jonatan kertoo.

”Jos sulla oli mitä vaan, niin ne oli heti, että anna mulle toi kello. Kännykät oli ihan pahin juttu. Ne piti aina piilottaa sukkiin tai jonnekin. Kerran mulla oli tosi huono tuuri ja känny soi kun mä olin vessassa. Mä jouduin tietty antamaan sen nöyrästi, koska ne sanoo sulle heti, että jos meet kantelee, niin se on henki pois.”

Nimittelyn kohteeksi voi joutua missä vain, ja varastelu on arkipäivää. Tyttöjen mielestä inhottavinta ovat kuitenkin poikien ja opettajien lähentely-yritykset.

”Tytöille vartalo on pyhä tai ainakin mulle se on sitä”, sanoo 15-vuotias Patricia.

Suojelijat eivät aina suojele

Kuvaamataidon luokka oli vuosikausia monen tytön mielessä painajaismainen. Lukuisia tyttöjä ahdistelleesta piirustuksenopettajasta päästiin äskettäin kahdenkymmenen vuoden jälkeen eroon.

Keskusteluumme osallistuva 15-vuotias Vanessa on se rohkea, joka sai tämän aikaan.

Luokan avaimet oli jätetty Vanessan hoiviin piirustuksenopettajan poissa ollessa. Joku varasti avaimet ja Vanessa joutui asiasta vastuuseen. Piirustuksenopettaja lupasi, että jos Vanessa tulisi yksin yläkertaan ”pussailemaan”, asiasta ei nousisi ongelmaa.

Parhaan ystävänsä Lorenan kannustamana Vanessa rohkaistui kertomaan asiasta opolle. Piirustuksen opettajaa vastaan nostettiin syyte, ja asiasta tehtiin yleinen kysely.

Tuloksena tuli ilmi yli sata saman opettajan ahdistelua. Piirustuksenopettaja jätti eläkehakemuksen, joka hyväksyttiin välittömästi. Opettaja ei ole tähän mennessä joutunut vastuuseen tekemisistään.

”Olen ylpeä, että uskalsin kertoa asiasta, sillä todella monet pelkäsivät opettajaa. Nyt siitä on päästy eroon, eikä se ahdistele täällä ketään”, Vanessa sanoo pontevasti.

Tosi vihainen rehtori

”Ei, paitsi sitten toisaalta myös…” Jonatanin pää painuu alas. ”Kerro vaan”, kannustaa opo ja Jonatan rykäisee: ”Rehtori on tosi pelottava.”

”Mä rupeen aina tärisemään, kun se tulee lähelle. Se haukkuu meitä homoiksi hiustyylin tai korviksien takia”, kertoo 17-vuotias Darwin. Hänen mukaansa koulun rehtori on ”tosi vihanen tyyppi” ja koulussa on ankarat säännöt kaikkeen ulkonäköön liittyen. ”Jos mä joudun menemään sen toimistoon, se on kaikkein pahinta. Koskaan ei tiedä, millä tuulella se on, jos se rupee vaikka huutamaan.”

Kaikki seitsemän nuorta yhtyvät 17-vuotiaan Darwinin kuvaukseen. Oppilaat toteavat rehtorin lähestymisen aiheuttavan vatsanväänteitä ja hänen toimistonsa olevan erityisen pelottava paikka.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2008