KUKKA RANTA

Helsingin ytimestä löytyi kuollut mies. Lehdet kirjoittivat siitä, miten hän makasi kylpyhuoneensa kynnyksellä kolme vuotta ennen kuin kukaan huomasi.

Samassa rappukäytävässä asuu Helsingin sanomien mukaan mielenterveysongelmista kärsivä ihminen, joka ei uskalla avata ovea kellekään.

Suomessa ovet ovat pääosin kiinni. Täällä vetää. Ulkomaailmalta ei odoteta lämpöä eikä muutakaan hyvää. Ilman suojaavia ovia suomalaiset olisivat hukassa.

Täältä käsin on välillä vaikea muistaa, että kaikilla ihmisillä ei ole ovea laisinkaan.

Kymmenisen vuotta sitten innokas naispuolinen opiskelija palasi Suomeen. Hän oli viettänyt kuukauden länsiafrikkalaisen perheen vieraana, nukkunut samassa sängyssä “sisarensa” kanssa, syönyt sormin yhteisestä astiasta, jutellut tai ollut vaan, mutta aina ihmisten keskellä.

Ihastus yhteisölliseen elämään oli niin kova, ettei opiskelijaa hirveästi tuntunut haittaavan edes se, miten afrikkalaiset perheenjäsenet “lainasivat” omatoimisesti eurooppalaisen vieraansa tavaroita.

Kotona opiskelijayksiössään nainen ahdistui. Hänestä tuntui äkkiä, että asukkaat kyhjöttivät yksin kuutioissaan. Kaikkialla oli seiniä, suljettuja ovia. Missään ei näkynyt ihmisiä.

Oven olemus

Ovi on Wikipedian mukaan ”liikkuva kappale, joka peittää aukon seinässä”. Sen tarkoitus on päästää läpi, mutta myös sulkea ulos tai sisään.

Ovet eristävät ääniä. Ne ovat hyödyllisiä sisäilman lämmittämisessä ja viilentämisessä sekä tulen leviämisen estämisessä. Taiteessa ja perinteissä ovet symboloivat usein muutosta.

Ovi luo yleensä yksityisen ja turvallisen tilan sisäpuolella olijoille. Tässä avuksi ovat lukot. Toisaalta ne voivat myös riistää vapauden. Perheväkivallan uhreille kodista tulee vankila.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 16-25 prosenttia aikuisista naisista on kohdannut väkivaltaa parisuhteessaan vähintään kerran elämässään. Sunita Kishorin ja Kiersten Johnsonin tutkimuksen mukaan köyhyysaste ei ole määräävä tekijä kotiväkivallan esiintymisessä vaan alkoholin käyttö ja kontrolloiva käytös. Tästä näkökulmasta voisi siis päätellä, ettei oven omistus takaa turvallisuutta.

Jos konkreettisia ovia ei ole, mitä tapahtuu näkymättömille oville? Ihmisen intiimein koti on hänen ruumiinsa. Nekin, jotka eivät voi hallita sitä, kuka astuu heidän ovestaan sisään, voivat yleensä säädellä näkymätöntä ovea itsen ja muiden välillä.

Ovi jakaa maailman paitsi yhteisölliseksi ja yksityiseksi myös turvalliseksi ja turvattomaksi.

Tarinoita ovista

Timo Santala

Brasilian Salvadorissa erääseen perinteiseen lanchoneteen, eli pikkunälkään tarjoilevaan grilli-kahvilaan, murtauduttiin yöllä ja rahojen viemisen ohella varkaat rikkoivat oven. Paikan omistajalla ei ollut varaa korjata sitä, joten hän päätyi pitämään grilliä auki kellon ympäri ja siitä tuli nopeasti varsin suosittu yönälkäisten keskuudessa.

Costa Rican pääkaupungissa San Joséssa erään pariskunnan turvallisuuskilpavarustelu maksoi heille heidän henkensä. Heidän kotinsa oli niin täysin suojattu muurein, kalterein ja elektronisin suojamekanismein, että tulipalon syttyessä ja sähköjen katketessa he eivät päässeet ulos talostaan. Edes palokunta ei päässyt portista sisään paloa sammuttamaan.

Näkymätön ovi

Marie Kajava

Kävelin syrjäisellä rannalla Intiassa. Pailliset ihmiset olivat tulleet kummastelemaan länsimaalaisia, jotka makoilivat hiekalla pienissä uima-asuissaan. Intialaiset ottivat heistä kuvia, koska moinen paljastelu ihmetytti.

Muutaman päivän päästä tapasin intialaisen naisen, jonka kanssa keskustelimme kauneudesta, yksityisyydestä – ja alastomuudesta. Nainen kertoi, ettei ole koskaan alasti, ei yksinkään. Hän käy suihkussakin liinavaate ympärillään. Vaihtaa sitten märän uuteen ja kuivaan.

Alkuun ajatus märistä rievuista tuntui epähygieeniseltä.

Nainen kysyi minulta, että miksi hänen pitäisi olla alasti, kun ei se tunnu hyvältä. Hänen on hyvä olla vartalossaan kangas yllään. Vartalo on pyhä asia, sitä pitää vaalia ja suojella, eikä repiä esille.

Pienen lapsen alastomuus on paljasta ja puhdasta. Länsimaissa mainokset, muoti ja muut virtaukset tuovat aikuisten alastomuuteen räävittömyytensä. Näkymätön ovemme on apposen auki, vartalo kaupan ja arvosteltavissa.

Intialaisen naisen valinta jäi mietityttämään minua. Mutta lopulta päädyin samaan: ajatus vartaloa suojaavista liinoista tuntuu pyhältä, suojaavalta, kapaloiselta.

Var-talomme kun on kotimme.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2008