Mamani Keita: Yelema
Universal Jazz
Maailma kylässä -festivaalin ehdottomasti kiinnostavimpia esiintyjiä on malilainen laulaja Mamani Keita. 1970-luvulla tyttösenä kotonaan, isoäidin kanssa laulamisen aloittanut Mamani Keita on ylhäisen syntyperänsä vuoksi aika epätodennäköinen esiintyjä, sillä hän ei sukujuuriensa takia oikeastaan edes saisi laulaa yleisön edessä. Siksi laulukumppanina ja opettajana muuten olikin juuri isoäiti – äiti kun yritti kokonaan kieltää moisen siivottomuuden. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet Malissakin, ja laulaminen tunnustetaan ammatiksi, joka on avoinna muillekin kuin perinteisten griot-sukujen jäsenille.
Maailman muuttumisen kuulee myös Mamani Keitan lauluista, jotka vievät Yelema-albumilla malilaista musiikkia uusiin ja erittäin hedelmällisiltä vaikuttaviin suuntiin. Ilmeisen suurena apuna on ollut ranskalainen tuottaja Nicolas Repac, joka tuntuu ymmärtävän ja kunnioittavan Keitan ikiomia lähtökohtia paremmin kuin eurooppalaisilla on tapana. Repac ei esimerkiksi kääri musiikin afrikkalaista sielua eurooppalais-amerikkalaiseen studioteknologiseen huntuun ja radioystävälliseen soundiin, jotka tuppaavat tehokkaasti hävittämään yksilöllisyyden.
Yelemalla tekniikka palvelee taidetta eikä päinvastoin. Satunnaiset elektroelementitkin istuvat lauluihin kauniisti, sillä ne ovat rikkaassa keitoksessa tosiaankin vain vivahteina, eivätkä ikään kuin houkutuslintuina tai musiikillisina sisäänheittäjinä poppi-konservatiiveille.
Les Boukakes: Bledi
Mosaic Music
Maailma kylässä -vieraita on myös Ranskasta saapuva Les Boukakes, jonka johtotähti on algerialaissyntyinen vahva laulaja Bachir Mokhtar. Seitsenhenkisen yhtyeen muut jäsenet puolestaan ovat kotoisin Tunisiasta, Italiasta ja eri puolilta Ranskaa, ja voi hyvin kuvitella, että muusikkojen taustojen erilaisuudella on jotain tekemistä heidän musiikkinsa fuusioluonteen kanssa. Perustan rakentavat algerialainen rock eli rai ja eurooppalainen rock, ja Välimeren eteläranta on tässä sekoituksessa onnekkaasti se voimakkaampi elementti. Rytmisesti vetävässä ja vetoavassa musisoinnissa vilahtaa pääainesten lisäksi myös hauskoja mausteita, kuten viitteitä marokkolaisten gnawojen hypnoottiseen musiikkiin, reggaehen, hip-hopiin ja niin edespäin. Studiossa on vieraillut myös viulun ja ud-luutun soittajia, jotka eivät kuitenkaan kuulu tavalliseen muonavahvuuteen.
Hanna Marsh: Play
Virgin
Festivaalin tavallaan – nimittäin kulttuurillisesti – kansainväliseksi vieraaksi voi luokitella myös suomalaisen laulajan ja laulujentekijän Hanna Marshin. Hänen kosmopoliittinen, fiksu ja erittäin hyvin tuotettu englanninkielinen poppinsa ei nimittäin mitenkään eroa persoonallisuudeltaan saman lajin kansainvälisestä tarjonnasta, minkä huomion voi aivan yhtä hyvällä syyllä ottaa kiitoksena kuin varauksenakin. Marshin lauluääni ja sävellykset tuovat hetkittäin vahvasti mieleen Kate Bushin ja Tori Amosin kaltaisia mahdollisia esikuvia, mutta muistumat tuntuvat pikemmin somilta kuin häiritseviltä. Suorituksen tasolla mainio työ, omaa ääntä vain saisi tulla voimakkaammin kuuluville.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2008