Hiljaisuus, pimeät kadut – aavemainen, kuin alkavan sodan tunnelma. Taustalla lasten ääniä. Ne tulevat jostain alhaalta: kellareista, kaduilta, porttikongeista.

Tällaiseen tunnelmaan italialais-saksalainen Lisa Caviglia heräsi ensimmäisenä yönään Mongoliassa.

”Kyse ei ole Aasian maiden kaltaisesta massailmiöstä tai tilastoluvuista yleensäkään. Kyse on siitä, että ennen ei ollut yhtään, nyt on yksi”, Caviglia kuvaa tilannetta symbolisesti. Hän puhuu lapsiprostituoiduista.

Caviglia tutki puolen vuoden ajan lapsi-prostituutiota Ulan Batorissa, Mongolian pääkaupungissa. Hän keskittyi riskitekijöihin, jotka ovat johtaneet siihen, että nuoret – erityisesti tytöt – ovat päätyneet prostituoi-duiksi. Caviglia haastatteli tutkimustaan varten yhdeksää naista ja kuutta nuorta tyttöä, jotka olivat mukana Ulan Batorissa prostituoitujen kuntoutusohjelmassa.

“Mongolia on globaalissa mittakaavassa yksinäisin. Kukaan ei välitä, vaikka se katoaisi”, Caviglia kuvaa maahan kohdistunutta välinpitämättömyyttä. Hänen tutkimuksensa tarkoituksena ei ollut ratsastaa numeroilla, vaan paneutua sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin tilanteisiin, jotka johtavat lapsiprostituution yleistymiseen.

Suuri yksinäinen

Mongolia romahti Neuvostoliiton mukana 1990-luvulla. Sosialismi vaihtui köyhyydeksi, työttömyydeksi, alkoholiongelmiksi, lisääntyneeksi väkivallaksi.

2,8 miljoonan asukkaan Mongolia on mailman harvaan asutuin maa, sen pinta-alasta yli puolet on aroa. Taloudellisten ongelmien myötä maaseutu alkoi tyhjetä: nykyään noin 60 prosenttia mongolialaisista asuu kaupungeissa.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa Caviglian mukaan myös ihmisten käsityksiin omasta vartalosta ja arvokkuudesta yksilönä. Käsitykset voivat näkyä lapsessa konkreettisesti erilaisissa asennoissa tai vaikkapa ryhdissä.

”Aika ja yhteiskunta heijastuvat siihen, miten esimerkiksi sukupuolikysymykset, kuvat ihmisyydestä, roolimallit nähdään. Ja lopulta: miten näemme itsemme ja oman arvomme”, Cavaglia kuvaa.

“Yhteistä on se, että perhe on avainsana kaikkien lasten, myös lapsiprostituoitujen, elämässä.”

Caviglian mukaan juuri perheet kokivat sosialismin romahdettua suuria ongelmia. Avioerot ja perheväkivalta sekä seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset lisääntyivät. ”Perheet eivät olleet enää turvallisia, ja koska rahat olivat tiukassa, myös lasten oli lähdettävä etsimään töitä.”

Suuri osa Cavigilian haastattelemista tytöistä ja naisista kuvaileekin rahattomuuden ja työttömyyden johtaneen prostituutioon. Lasten seksuaalisen hyväksikäyttöä vastaan työskentelevä Ecpat-järjestö teki vuonna 2001 Ulan Batorissa tutkimusta: heidän haastattelemistaan lapsiprostituoi-duista valtaosa, noin 80 prosenttia, asui kadulla.

Katulapsien määrä on myös Caviglian mukaan järisyttävä. Hänen mukaansa kuva syrjässä elävästä, toinen toisestaan huolta pitävästä mongolialaisesta yhteisöstä on silmälumetta. Todellisuudessa läntinen kilpailun ja kapitalismin maailma on tullut Mongoliaan. Eikä seksibisnes ole pienimmästä päästä.

Mongolian keskuspoliisin löysi vuonna 2006 Ulan Batorista 73 seksuaalisesti hyväksikäytettyä lasta, 63 salakuljetettua lasta. 30 lasta ylitti Mongolian rajan väärennetyin avioliittotodistuksin. Toistaiseksi lapsiprostituutio on Lisa Caviglian tutkimuksen mukaan kansallista. Caviglia kuitenkin painottaa, että esimerkiksi turismin kasvun myötä prostituution leviäminen Thaimaan tilannetta vastaavaksi kansainväliseksi bisnekseksi on mahdollista.

Lapsi vai teini?

Caviglian mukaan olennainen ero lapsiprostituution kohdalla ”nyt ja ennen” on siinä, että ennen sosialismin romahtamista prostituutio oli satunnaista, nuoret naiset saattoivat joutua prostituution pariin saadakseen jotain haluamaansa, jopa ylellisyyttä. Sosialismin romahtamisen jälkeen lapsiprostituutio on levinnyt kaikkiin, myös köyhimpiin yhteiskuntaluokkiin.

Erityisen ongelmallinen tilanne on 16-18 -vuotiaiden lasten kohdalla: Mongolian lain mukainen suojaikäraja kun on 16 vuotta. Edelleen jotkut maailman valtiot erottavat lapsi- ja teiniprostituution toisistaan. Jälkimmäinen siis mielletään astetta hyväksyttävämmäksi: vastuu sysätään ”ei-enää-lapselle”. Myös Mongolian laissa on aukkoja, jotka mahdollistavat lähelle lapsiprostituutiota asettuvia toimia vailla mitään rangaistusta, kun kyseessä on 16-18 -vuotias lapsi.

Lisa Caviglian haastattelema, 16 vuotta täyttänyt entinen lapsiprostituoitu kuvaa arkeaan.

”Ei joka kerta, mutta useimmilla kerroilla, kun odotin linja-autoa yliopiston bussipysäkillä, jotkut rikkaat, vanhemmat miehet kysyivät minulta ’kuinka paljon maksaa yksi tunti?’ Jopa kun seisoin bussipysäkillä pikkusiskoni kanssa, joku saattoi tulla kysymään sellaista.”

Juuri prostituoidun roolin asettautuminen osaksi arkista minäkuvaa, on Caviglian mukaan vaarallisinta. Hän palaa tuon tuosta kysymykseen siitä, miten lapsi tai nuori näkee itsensä osana yhteiskuntaa. ”Täysi toivottomuus, harmaus, alistuminen”, Caviglia kuvaa.

Caviglian haastattelema 26-vuotias nainen on nähnyt prostituutiovuodet pakollisena työnä.

”Jos voisi tehdä omaa työtäni, en tekisi tätä (prostituutiota). Toisinaan saan pyyntöjä tehdä somistuksia asuntoihin. Sillä tavoin voisin tehdä parempaa työtä kuin prostituutiota.”

Apatian vastakohtana – muttei positiivisena sellaisena – Caviglia törmäsi myös omassa tutkimuksessaan siihen, että prostituutioon yleensä saatetaan suhtautua

kevyesti tai naureskellen. ”Puheet ’maailman vanhimmasta ammatista’ eivät auta tilannetta lainkaan.”

Askel lapsiprostituutioon saattaa olla käytännössäkin lähes huomaamaton:

”Vanhemmat prostituoidut ottavat nuoria tyttöjä mukaansa baareihin ja maksavat heidän laskunsa. He myös lähtevät tyttöjen mukana pois baareista… Näin molemmat saavat elantonsa”, Caviglian haastattelema 24-vuotas nainen kertoo.

Myös lapsiprostituutio kantaa mukanaan säikeitä prostituutioon yleensä liitetyistä mielikuvista.

Caviglia painottaa, että pahimmillaan välinpitämätön asenne aiheuttaa sen, että Mongoliassakin lapsiprostituution ongelmaan havahduttaisiin, kuten eteläisemmässä Aasiassa, Thaimaassa tai Intiassa: pahasti jälkijunassa.

Lapsiprostituutio numeroina

Maailmassa on noin 1,8 miljoonaa lapsiprostiuoitua. ILO luokittelee lapsiprostituution käytön, hankkimisen tai tarjoamisen yhdeksi lapsityön pahimmista muodoista, orjuuden ohella.

Lapsiprostituutiota on kaikkialla maailmassa. Se on kasvava rikollisuuden laji: prostituutiossa liikkuu suuri raha ja kuvaan kuuluu usein korruptio.

Lapsiprostituutio sanoina

Lapsiprostituutio on erotettavissa ja tunnistettavissa muista hyväksikäytön muodoista. Prostituutio on ”eri” asia kuin esimerkiksi lapsiavioliitossa tapahtuva seksuaalinen hyväksikäyttö tai lasten salakauppaaminen ja -kuljettaminen seksin vuoksi.

Lapsiprostituutio on terminä uusi – se on erotettu muusta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta sanastosta vasta 1990-luvulla. Vaikka se on terminä tunnustettu, se kantaa mukanaan kyseenalaisia arvoja: prostituoitu-sana viittaa valintaan – siihen, että lapsi valitsisi myydä palvelujaan.

Prostituution historia kantaa kauas, ja se oli yleinen ammatti jo antiikin Kreikassa. Kun lapsista ja aikuisista käytetään samaa prostituutio-termiä, saatetaan unohtaa se, että suurin osa lapsiprostituoiduista on fyysisen ja psyykkisen hyväksikäytön uhreja ja prostituutio on ulkopuolisen tekijän, usein yksityisen välittäjän tai järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa.

Toisaalta myös Lisa Caviglia toteaa tutkimuksessaan uusien prostituution yhteydessä käytettyjen, seksityöläinen tai seksiteollisuus-termien käyttämisen olevan lasten kohdalla erittäin sopimatonta.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2008