Kesäisin on jahdattava varjoa, satoi tai paistoi. Varjo voi olla muiden langettama – tai sitten voi ostaa oman esineen, varjon: sateenvarjon, päivänvarjon, auringonvarjon. Katukuvaan tupsahtaneet lolitat, japanilaisvaikutteisen alakulttuurin luomukset, ovat tehneet röyhelöisistä päivänvarjoista jopa muoti-ilmiön.

Kun suomalainen niin usein tarttuu varjoon vain sadesäällä, esimerkiksi monessa Itä- ja Kaakkois-Aasian maassa naiset suojaavat hipiänsä auringolta sateenvarjoin. Se on huomattavasti mukavampaa kuin loputon aurinkorasvan kanssa läträäminen. Varjo on hyvä vastine myös kesähatulle.

Mutta, varoituksena sanana todettakoon, että oman varjoesineen kanssa ei kannata huitoa missä tahansa. Ei esimerkiksi festivaaleilla tai täydellä terassilla. Ihmisten täyttämälle terassille ei mahdu juuri jäätelön suojaavaa piskuista paperivarjoa suurempaa.

Mieltä ylentävänä yksityiskohtana huomioitakoon, että sateenvarjot eivät ole enää niin rumia: harmaan tai mustan tilalla on raikkaita värejä, jopa kuvioita. Suomalaistenkin kannattaisi siis ottaa sateenvarjot käyttöön aurinkosäälläkin. Silloin ei tarvitsisi myöskään juosta kaupoissa varjoa etsimässä, kun on liian myöhäistä – kun jo sataa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2008