Gandhi luopui aikoinaan asianajajan ammatistaan ja ryhtyi vapaaehtoisesti köyhäksi. Englannin siirtomaavaltaa vastustavan Gandhin tärkein opetus oli väkivallaton vastarinta, jossa henkinen voima korvasi fyysisen väkivallan. Hän onkin innoittanut yli sata vuotta länsimaisia vaihtoehtoliikkeitä viime vuosikymmenen globalisaatiokriittiseen liikkeeseen asti.

Vapaudesta-teoksen kirjoitukset julkaistiin alun perin vuonna 1909, mutta monet niistä eivät ole vanhentuneet päivääkään. Gandhi käsittelee teksteissään muun muassa Intian itsenäistymistä sekä länsimaisten lääkäreiden, asianajajien, rahan ja koneiden merkitystä Intian kulttuurille. Sekä tietysti sivistyksen ja moraalin, väkivallattoman vastarinnan syvempää olemusta.

Länsimaissa on uskottu 1700-luvulta asti, että tieteen ja teknologian luoma kehitys pystyy ratkaisemaan ongelmat ja että sitä tulee levittää kaikkialle maailmaan. Nykypäivänä ongelmat ovat vain kasvaneet: maailma on entistä väkivaltaisempi, luonto on läpeensä saastunut ja ihmiset voivat pahoin niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Gandhi ei pitäisi tätä outona ja yllättävänä. Hänen mukaansa länsimainen loisto ja vauraus palvelee vain yhtä päämäärää – mukavuuden ja nautinnon halua. Mutta sitä mukaa kuin haluja tyydytetään, niiden vaatimukset kasvavat. Näin ihmisestä tulee mukavuuksien orja, ja hänen henkinen minuutensa ja moraalinsa rappeutuvat.

Fyysisten mukavuuksien palvominen vahingoittaa Vapaudesta-teoksen mukaan myös ruumista. Lihavuus, liikunnan puute, alkoholin ja huumeiden käyttö lisäävät fyysisiä sairauksia. Länsimainen lääketiede pitää tätä yllä tarjoamalla potilaille mitä erilaisimpia pillereitä, jotta nämä voivat jatkaa turmiollista elämäntapaansa. Gandhin mukaan lääkäreiden ja lääketeollisuuden tavoite onkin rikastuminen, ei terveyden edistäminen.

Gandhi arvostelee myös intialaisia, jotka valittavat, että länsimainen kehitys tunkeutuu Intiaan. Intialaiset haluavat ajaa siirtomaaherrat pois, mutta ovat kuitenkin mieltyneet länsimaisen kehityksen tuomiin mukavuuksiin. Näin he ovat itse syypäitä siihen, että länsimainen sivilisaatio tuhoaa Intian henkisen kulttuurin ja arvomaailman.

Koneiden ja rahan sijasta tulisi vaalia henkistä voimaa ja rakkautta, mikä tiivistyy väkivallattomassa vastarinnassa. Sisäisesti vahva ihminen ei turvaudu fyysisiin aseisiin, vaan on valmis kärsimään ja jopa uhraamaan ruumiinsa arvojensa puolesta.

Gandhi laittaa pohtimaan myös nykyisen maahanmuuttopolitiikan lähtökohtia. Nykyään painotetaan, että esimerkiksi maahanmuuttajat tulee ottaa tasavertaisina mukaan länsimaisiin yhteiskuntiin. Kuitenkin tämä tapahtuu usein länsimaisten arvojen ja maailmankuvan ehdoilla. Länsimainen kulttuuri on aineellisen kehityksen suhteen ylittämätön. Mutta jos asioita arvioidaan henkisen kehityksen mittapuilla, sillä on paljon opittavaa idän kulttuureilta ja ajattelusta.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2008