HELI KUMPULA
Vanhusten liikuntaryhmä kokoontuu kolme kertaa viikossa jumppaamaan FMC:n toimintakeskukseen Havannassa.

Neljä miljoona henkilöjäsentä olisi valtava menestys mille tahansa järjestölle. Federacion de las mujeres cubanasin (FMC) kansainvälisistä suhteista vastaava Carolina Amador selittää, että moni liittyy järjestön jäseneksi perhesiteiden tai tuttujen innoittamana.

”Äidit ja muut läheiset ovat olleet jäseniä, ja toiminta on tullut tutuksi sitä kautta. Jäsenillä on myös monia etuja, he voivat muun muassa osallistua ilmaiseksi erilaisille kursseille.”

Havannan artesaanimarkkinoilla koruja kauppaava Alberto, 31, tietää suurelle jäsenmäärälle toisenkin selityksen.

”Kuubassa melkein kaikki työssäkäyvät kuuluvat johonkin puolipoliittiseen vallankumousta tukevaan järjestöön. Liittoihin kuulumattomuutta katsotaan oudoksuen ja se tulkitaan helposti vastavallankumoukselliseksi kannanotoksi. Monet liittyvät järjestöihin välttääkseen turhat kysymykset”, hän selittää.

Kaikkia naisia, etenkään nuoria, FMC:n toiminta ei puhuttele.

”Tiedän kyllä mitä FMC tekee, mutta en ole kiinnostunut järjestön toiminnasta enkä ole jäsen”, Alicia, 23, sanoo.

Kieliä opiskeleva Alicia tähtää lentoemännäksi. Vapaa-ajallaan hän käy musiikkiesityksissä.

”Niitä FMC järjestää harvoin”, Alicia toteaa.

Moni kuubalainen nainen on haamujäsenenä järjestössä, niin myös Silvia.

”Nuorille naisille järjestöllä ei ole paljon tarjottavaa. Suurin osa vapaa-ajastani kuluu teatteriryhmän kanssa”, kolmekymppinen näyttelijä kertoo.

Järjestö aktivoi vanhuksia

FMC:n toimintaan voivat periaatteessa osallistua myös miehet ja lapset. Esimerkiksi Havannassa järjestöllä on useita toimintakeskuksia.

Keskiviikkoaamuna yhden tällaisen keskuksen urheilukentällä voimistelee ohjaajan johtamana ryhmä vanhuksia.

”Tulen tänne joka päivä muutamalle kierrokselle myös silloin, kun ei ole ohjattua tuntia”, kainalosauvoihinsa nojaava José, 79, kertoo.

Yleensä vanhuksia on viitisentoista, mutta tänään vain muutama.

”Kato johtunee kylmyydestä”, 82-vuotias Olga arvelee lämpötilan hipoessa suomalaisia hellelukemia.

Liitto järjestää myös luentoja, työpajoja, vierailuja kulttuurikohteisiin ja matkoja kaupungin ulkopuolelle.

”Yhdessä on mukavaa harrastaa, kun näkee ihmisiä ja voi seurustella heidän kanssaan”, Olga summaa.

Erityiskauden myönteinen sivutuote

Carolina Amadorin mukaan sukupuolten tasa-arvon edistämisessä riittää tekemistä. Kuubalaisen naisen suurin ongelma on kulttuurissa vallitsevat stereotypiat ja asenteet.

”Tasa-arvon eteen on tehty töitä vuosikymmeniä, mutta naisille jää edelleen päävastuu kotitöistä ja lastenhoidosta. Eikä naisten eteneminen uralla suju yhtä jouhevasti kuin miesten. Luutuneita asenteita tuotetaan yhä uudelleen perheissä ja muilla yhteiskunnan areenoilla.”

Joskus asiat voivat edetä harppauksin, osana suurempaa muutosta. Kuubassa Neuvostoliiton hajoamiseen liittyy merkittävä siirtymä. 1990-lukua kutsutaan erityiskaudeksi, Período Especial.

Silloin monet naiset menivät töihin, sillä perheet tarvitsivat molempien vanhempien tulot. Samalla naisten asema parani. Osa miehistä lähti pois valtion työpaikoilta ansaitakseen elantonsa yksityisellä sektorilla, ja naiset tulivat tilalle. Período Especialin päätyttyä naiset olivatkin jo vallanneet merkittäviä asemia työelämässä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2008