MAYERLING GARCIA
Dora María Téllez puhui parituhantiselle väkijoukolle marraskuussa 2008.

On 18. marraskuuta 2008. Noin kaksituhatpäinen rauhanomainen joukko on kerääntynyt managualaisen ostoskeskuksen pihalle. Se osoittaa mieltään: puolentoista viikon takaisissa paikallisvaaleissa on tapahtunut vaalivilppi.

Joukon keskellä puhuu vallankumouskomentaja Dora María Téllez. On kulunut 30 vuotta siitä, kun Téllez oli yhtenä johtavista komentajista valtaamassa Nicaraguan parlamenttirakennusta vuonna 1978.

Anastasio Somozan diktatuuri kaatui seuraavana vuonna. Siitä alkoi uusi ajanlasku.

Nyt mellakkapoliisi suojelee Managuan mielenosoittajia. Ostoskeskuksen lähistöllä sadat paikallisvaaleissa voittajiksi julistautuneiden sandinistien kannattajat ampuvat paukkupommeja ja liehuttelevat punamustia lippuja. Moni on peittänyt kasvonsa ja aseistautunut viidakkoveitsin, kepein tai kivin.

Ryhmä on puolustamassa sandinistien ”historiallista voittoa” paikallisvaaleissa.

Téllez sanoo väkijoukolle, ettei saa pelätä. Opposition suunnittelema marssi kuitenkin perutaan. Se olisi muuttunut verilöylyksi.

Seuraavana aamuna Téllez istuu mana-gualaisessa kahvilassa väsyneenä mutta valppaana. Hän puhuu toisesta vallankumouksesta diktatuuria vastaan. Tällä kertaa syrjäytettävänä on presidentti Daniel Ortega, joka johti vuoden 1979 vallankumousta ja jonka hallituksessa Tellez toimi 1980-luvulla terveysministerinä.

Hallituspuolue FSLN (Frente Sandinista de Liberación Nacional) voitti marraskuisissa paikallisvaaleissa pormestarin paikan 105 kunnassa 147:stä. Tuloksen kuitenkin kyseenalaistivat niin ulkopuoliset tarkkailijat kuin enemmistö nicaragualaisistakin. Todisteet vaalivilpistä ovat kiistattomat.

Esimerkiksi eräs puolueuskollinen vaalivirkailija kertoi, kuinka hän laittoi äänestyspaikalla sandinistien 48 äänen eteen numeron kaksi. Hänelle on jo lupailtu työpaikkaa tulevassa kaupunginhallinnossa.

Entinen Ortegan varapresidentti ja nykyinen arvostelija, kirjailija Sergio Ramirez kyseli vaalitulosten julkistamisen jälkeen CNN:n haastattelussa, mihin hänen äänensä katosi. Pääkaupungissa yhteensä 30 prosenttia äänistä hävisi vaalikomission laskelmista.

Téllezin mukaan hallituksen varastamat vaalit palauttavat Nicaraguan 1930-luvulle.

”Jos vaalivilppi menee läpi ilman, että hallitus maksaa siitä hinnan, ajaudumme täyteen diktatuuriin.”

12 päivää syömättä

Téllezillä on luetella pitkä lista toimia, joilla Ortega on painostanut kansalaisiaan kaksivuotisen presidenttikautensa aikana.

”Hallitus on pistänyt kansalaisjärjestöt ahtaalle ja tunnustaa kansalaisyhteiskunnaksi ainoastaan oman puolueensa kannattajista koostuvat kansanvallan komiteat. Hallituspuolue päättää oikeuslaitoksen päätöksistä. Toimittajia on uhkailtu ja tiedotusvälineiden omistajia lahjottu.”

Ortega myös käyttää lähiöiden nuorisojoukkoja mielenosoitusten väkivaltaiseen kukistamiseen. Poliisi ei puutu asiaan.

Yksi Téllezin keinoista vastustaa nykyhallinnon otteita oli kesäkuinen nälkälakko. Hän kiinnitti riippumattonsa Managuan keskeisimmän liikenneympyrän varteen ja päivysti siellä syömättä 12 päivää.

Téllezin mitta täyttyi, kun vaalikomissio peruutti hänen puolueeltaan puolue-statuksen ja siten osallistumisen vaaleihin. Hän kuuluu FSLN:stä irrottautuneeseen uudistuspuolueeseen MRS:ään (Movimiento de Renovación Sandinista), joka olisi syönyt emopuolueen ääniä erityisesti pääkaupungissa.

Daniel Ortega valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi vuonna 1984 Nicaraguan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Tuolloin Ortegalla riitti selkääntaputtelijoita.

Poliittiset liikkeet eri puolilla Latinalaista Amerikkaa saivat innoitusta esimerkillisestä vallankumouksesta, ja Eurooppa tarjosi pienelle maalle solidaarisuuttaan – Suomi muiden mukana.

Nicaragua on ollut avunantajien lempilapsi. Kehitysyhteistyövarat ovat kattaneet jopa noin 40 prosenttia terveysministeriön ja 30 prosenttia opetusministeriön budjetista. Kaikkiaan kehitysapu on noin kolmannes maan bruttokansantuotteesta.

Avun tuloksia kuitenkin arvostellaan. Nicaraguan köyhyys ei ole vähentynyt, ja edistysaskeleita on otettu lähinnä valtion instituutioiden kehittämisessä. Marraskuinen vaalivilppi on kumoamassa nämäkin saavutukset.

Suomi jäädytti monien muiden avunantajien tavoin budjettitukensa Nicaraguaan viime vuonna. Yksi päätöksen perusteista oli, että vaalitarkkailijoiden läsnäolo kiellettiin ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Myös rahoituslaitosten, kuten IMF:n ja Amerikan kehityspankin, ohjelmat saattavat loppua.

Téllezin mukaan kansainvälisen yhteisön täytyy näyttää, ettei hallitus voi viedä läpi vaalitulosta, joka sotii kansan tahtoa vastaan. Hän ei kuitenkaan halua, että apu lähtee, sillä siitä kärsisivät eniten köyhät.

Nicaragua on Latinalaisen Amerikan köyhin maa Haitin jälkeen.

Vain Venezuelan suora tuki Nicaraguan hallitukselle näyttää jatkuvan varmasti myös tulevaisuudessa. Hugo Chávezin öljydollareina antaman avun määrää tosin arvuutellaan, sillä se ei näy Nicaraguan budjetissa.

”Venezuelan apu olisi voinut olla valtava mahdollisuus Nicaragualle, mutta valitettavasti rahat on yksityistetty Ortegan perheelle.”

Hallitus ja oppositio samoissa käsissä

Vuosituhannen vaihteessa Ortega solmi poliittisen sopimuksen, ”El Pacton”, oikeistolaisen ex-presidentin Arnoldo Alemanin kanssa. Sopimuksen nojalla johtajat jakoivat oikeuslaitoksen ja muut valtion virat uskollisille tukijoilleen. Lisäksi Nicaraguassa on tapana, että puolueiden johtajat asettavat ehdokkaat parlamenttivaaleihin. Sopimus varmisti, että pääpuolueiden johtajat saattoivat tehtailla lakeja, kuten tahtoivat.

Nyt Ortega luottaa Téllezin mukaan siihen, että hän voi hallita Nicaraguaa pelottelemalla. Mutta miten tästä eteenpäin – tarvitseeko ja kokeeko Nicaragua toisen vallankumouksen?

”Teemme jo vallankumousta sukudiktatuuria vastaan, nyt vain rauhanomaisin keinoin. Jos kahden vuoden päästä samanlainen vaalivilppi toistuu presidentinvaaleissa, olemme jo lähellä uutta sisällissotaa.”

Nicaraguan vallankumouksen tie

• 1936: Anastasio Somoza perustaa Yhdysvaltain tuella häikäilemättömän diktatuurin, joka siirtyy isältä pojalle seuraavan 43 vuoden ajan.
• 1978: Somozaa vastustavat maanalaiset joukot aloittavat sandinistisen FSLN:n johtamana taistelut Somozan kansalliskaartia vastaan.
• 1979: Somoza eroaa ja pakenee maasta. Sandinistijoukot valtaavat Managuan. Sisällissodassa kuolee kymmenen vuoden aikana 60 000 ihmistä.
• 1984: Sandinistien ehdokas Daniel Ortega valitaan presidentiksi.
• 1990: Ortega häviää presidentinvaalit, mutta lupaa ”hallita maata alhaalta päin”. Nicaragua siirtyy neoliberalistiseen aikakauteen ja ylläpitää hyviä suhteita Yhdysvaltoihin. Sandinistien rivit alkavat hajota. Monet jättävät FSLN:n puoluejohtaja Ortegan itsevaltaisuuden takia.
• 1999: Ortega solmii poliittisen sopimuksen, ”El Pacton”, presidentti ja oikeistojohtaja Arnoldo Alemánin kanssa. Miehet jakavat valtion virat oikeuslaitosta myöten uskollisille tukijoilleen.
• 2006: Ortega valitaan uudestaan presidentiksi neljännellä perättäisellä yrittämällä. Hänen uskonnollinen ja rauhaa korostava kampanjansa tuo alle 40 prosenttia äänistä, mutta tämä riittää valintaan uuden vaalilain ansiosta.
• 2008: Vallankumouspuolue FSLN voittaa kunnallisvaalit, joita kuitenkin pidetään vilpillisinä. Maa ajautuu poliittiseen kriisiin.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2009