Oaxaca, Meksiko. Kello soi puoli viideltä aamulla.
Olemme lähdössä ajamaan kohti Santiago Zacatepecia, Sierra Norten vuoristossa sijaitsevaa 4000 asukkaan mixe-kylää. Paikallinen insinööri Diego Cruz Martínez ja yhdysvaltalainen vapaaehtoistyöntekijä Lina Aglioloro tutkivat karttaa.
”Zacatepec on vielä suhteellisen lähellä ja helposti tavoitettavissa. Jotkut kylät ovat useiden päivien matkan päässä, eikä niihin välttämättä ole lainkaan autotietä”, Cruz Martínez sanoo. Zacatepeciin ajaa pääkaupunki Oaxacasta noin viidessä tunnissa.
Cruz Martínez vierailee radioasemilla neuvomassa, auttamassa ja kuuntelemassa paikallisten toimittajien näkemyksiä. Yhteisöradioissa on kyse kyläyhteisöjen omista radioista, joiden sisällön päättää kukin yhteisö itse. Cruz Martínezin koordinoimassa hankkeessa on tällä hetkellä mukana seitsemän radiota eri puolilla Oaxacaa, mutta alueella toimii myös muita yhteisöradioprojekteja.
Matkaan pakataan kartan lisäksi makuupussit, varmuuden vuoksi. Tarkoitus on palata yöksi takaisin kaupunkiin, mutta koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Tie voi olla poikki, sortunut tai muuten niin huonossa kunnossa, että on etsittävä kiertoreitti.
”Kerran tiellä vaelsi niin paljon lehmiä, ettei ajamisesta tullut mitään. Lopulta pysäytin auton keskelle tietä ja otin torkut”, Cruz Martínez naurahtaa.
Aurinko nousee vuorten takaa, kun lähdemme ajamaan pois kaupungista. Vuoret piirtyvät mahtavina räikeän punaista taivasta vasten.
”Menemme tuonne, missä nuo pilvet ovat”, Cruz Martínez sanoo ja osoittaa korkealla vuorenhuippujen tasalla näkyviä pumpulipilviä.
Ajamme neljääkymppiä, eikä vauhti tunnu lainkaan liian hitaalta. Tie on pelkkää mutkaa: muutama kymmenen metriä yhteen suuntaan ja täyskäännös. Kaiteettoman tien reunalta alkaa jyrkkä pudotus. Nyt tie on onneksi kuiva ja hyvässä kunnossa, mutta sateiden aikaan monet vuoristoteistä muuttuvat kulkukelvottomiksi.
Parempi kuin internet
Lina Aglioloro hakee radiokanavaa, mutta autoradio ilmoittaa vain no hay señal, ei signaalia. Kännykkäverkotkin katoavat melkein heti, kun olemme päässeet kaupungista.
Monet pienet intiaanikylät Oaxacassa elävät tiedonvälityksellisessä eristyksessä. Sanomalehtiä ei kuljeteta hankalien kulkuyhteyksien päähän, puhelinverkko on kehno, ja televisio näkyy huonosti. Ja kun puhelin ei toimi, ei toimi myöskään internet.
”Sateliitin kautta toimiva internet on hyvin kallis. Tietokoneita saattaa olla vain yksi koko kylässä, eikä sitäkään välttämättä osata käyttää kunnolla”, Cruz Martínez sanoo. Sen sijaan radiovastaanottimiin on varaa köyhimmilläkin.
Yhteisöradiota toimittavat nimensä mukaan yhteisöt itse. He määrittävät sisällön ja tekevät ohjelmat.
”Kylä ottaa itse vastuun omasta radiostaan. Toimituksellinen linja päätetään kyläkokouksissa”, Cruz Martínez kertoo.
Radio aktivoi ihmisiä ja tekee heidät tietoisiksi yhteiskunnallisista asioista ja omista oikeuksistaan. Televisiossa kun ei alkuperäiskansojen asioita käsitellä, Cruz Martínez huomauttaa.
”Radio voi ottaa minkä tahansa hahmon tai luonteen: maatyöläisen, paimenen tai tortilloja paistavan kotiäidin. Radio heijastaa ihmisten huolia, siellä voidaan käsitellä esimerkiksi seksuaaliterveyttä tai kotiväkivaltaa.”
Radio on myös tärkeä yhteydenpidon väline. Siirtolaisiksi lähteneet voivat lähettää terveisensä suvulle ja ystäville toimittamalla viestin radioasemalle. Radiossa saatetaan myös kuuluttaa vaikkapa naapurikylään eksyneestä karjalaumasta. Lisäksi kylien omilla kielillä toimivat radiot edistävät alkuperäiskielten arvostusta ja jakavat tietoa myös niille, jotka eivät osaa lukea tai joiden espanjan kielen taito on huono.
”Radio on silti vain yksi tiedonvälityksen keino, ei päämäärä itsessään. Autamme radion perustamisessa vain niitä yhteisöjä, joilla on motivaatiota ja jotka pystyvät itse ylläpitämään radiota”, Cruz Martínez korostaa.
Teknologia pitää arkipäiväistää
Ohitamme San José del Pason kylän. Tien vierellä näkyy muutama matala tiilestä muurattu peltikattoinen mökki, jokunen hevonen ja aaseja lieassa. Koira jolkottelee talojen välissä.
”Täällä olemme zapoteekkeja. Sanon me, koska olen itsekin zapoteekki”, Cruz Martínez juttelee.
Ensimmäiset radioasemat perustettiin Sierra Norten alueelle jo 1980-luvun puolivälissä. Ne eivät kuitenkaan menestyneet, osittain kertakäyttöideologian vuoksi: kun lähetin meni rikki, se heitettiin pois sen sijaan, että olisi opeteltu korjaamaan se. Nyt toimitaan toisin.
”Yksi tärkeä osa hanketta on teknologian arkipäiväistäminen. Yhteisöradioiden, kuten muidenkin paikallisten tiedotusvälineiden, tukemisessa tärkeintä on antaa väline ja valmiudet käyttää sitä. Sisällön pitää olla yhteisöjen itsensä määriteltävissä”, Cruz Martínez toteaa.
Tekniikan haltuunoton lisäksi keskeistä on naisten osallistaminen. Oaxacan alueen naiset ovat perinteisesti eläneet miehille alisteisessa asemassa, jossa äänioikeus tai koulunkäynti ovat olleet vain harvojen etuoikeuksia.
”Kannustamme radiotoimintaan erityisesti naisia. Se rohkaisee ja aktivoi heitä ja saa heidät ymmärtämään, että he ovat yhtä hyviä kuin miehet.”
Pinnan alla kytee
Ulises asesino fuera de Oaxaca. Ulises, murhaaja, ulos Oaxacasta, on joku kirjoittanut liikennemerkkiin.
Yhteisöradioiden uusi tuleminen sai alkunsa kansanliikkeestä, joka vaati epäsuositun kuvernöörin Ulises Ruiz Ortizin eroa. Liike puolestaan sai alun perin kipinänsä opettajien lakosta keväällä 2006. Vallanpitäjät tukahduttivat kansanliikkeen kovin ottein; useita barrikadeille nousseita kuoli tai katosi, satoja pidätettiin ja pahoinpideltiin.
Kun hallitus oli ottanut muut tiedotusvälineet haltuunsa, yhteisöradiot jäivät ainoiksi hallituksesta riippumattoman tiedon jakamisen kanaviksi. Kumppanissakin kirjoitettiin aikanaan Oaxacan yhteisöradiotyöpajoista, joissa kylien aktiivit oppivat rakentamaan toimivan radiolähettimen omin käsin.
Tiellä meitä vastaan tulee kolme armeijan lava-autoa täynnä aseistettuja sotilaita.
“Hallitus väittää taistelevansa huumekauppaa vastaan. Todellisuudessa se pyrkii militarisoimaan alueen voidakseen kontrolloida ihmisiä”, Cruz Martínez tuhahtaa.
Päällisin puolin Oaxaca on nyt rauhallinen, mutta monia ongelmia ei ole ratkaistu: osavaltio on tunnettu korruptiosta, köyhyydestä ja ihmisoikeusloukkauksista. Hallituksen politiikkaan kriittisesti suhtautuvia yhteisöradioasemia on suljettu ja toimittajia uhkailtu.
Hallitusta väitetään syylliseksi myös huhtikuussa tapahtuneeseen murhaan, jossa kaksi nuorta triqui-kansaan kuulunutta radiotoimittajatyttöä tapettiin keskellä päivää.
Viihdettä ja asiaohjelmia
“Lupasin viedä teidät taivaaseen, ja täällä olemme!” Cruz Martínez huudahtaa.
Ja tosiaan, pilvet roikkuvat aivan päidemme tasalla. Karu ja kuiva vuoristomaisema on muuttunut reheväksi, puut ovat isoja ja lehteviä, verenpisarat kukkivat. Vuorenrinteitä peittävät valtavat saniaiset.
Ajamme läpi Metaltepecin, Zacatepecin naapurikylän. Pienessä kylässä on suuri jalkapallostadion.
Zacatepec on autonomiseksi julistautunut yhteisö. Siellä noudatetaan Meksikon alkuperäiskansojen perinteistä hallitsemistapaa usos y costumbres, mikä tarkoittaa, että kaikki päätökset tekee kyläneuvosto. Puolueita tai virkamiehiä ei ole. Myös rikokset ratkotaan omassa kylässä, ilman poliisiviranomaisia.
Radioasema sijaitsee keskellä kylää. Toimittaja Juventino Ulises Robles Nicolas, 20, istuu vaatimattomassa lähetyshuoneessa kuulokkeet korvilla ja juontaa musiikkiohjelmaa, jossa soitetaan paikallisten ryhmien musiikkia. Ikkunasta näkyy korkea Peñasco-vuori.
Robles Nicolas keskeyttää lähetyksen koordinaattorin vierailun ajaksi.
”Aamuisin lähetetään lasten oikeuksia käsittelevää ohjelmaa. Toinen ohjelma liittyy terveyteen. Minä juonnan ohjelmaa, joka käsittelee mixe-alueen historiaa, perinteisiä tapoja ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sen nimi on Olor a mi tierra, maani tuoksu”, Robles Nicolas kuvailee La Voz de Zacatepec -radion ohjelmistoa.
Zacatepecin 100 watin radiolähetin kantaa viidentoista kilometrin päähän, kahteentoista mixe-yhteisöön.
Samalla kun juttelemme Robles Nicolaksen kanssa, radiossa käy kyläläisiä jättämässä tervehdyksiä lähetyksessä luettaviksi. Joku on kirjoittanut viestinsä valmiiksi lapulle, toinen sanelee terveiset suoraan toimittajalle. Tervehdyksen lähettäminen maksaa viisi pesoa eli kolmisenkymmentä senttiä, mainos – esimerkiksi bussifirman aikataulut – viisitoista.
”Jos kyläläiset eivät pidä jostain ohjelmasta, vaihdamme ohjelmaa tai muutamme sitä. Erityisesti politiikasta puhuminen voi aiheuttaa erimielisyyksiä. Yritämme toimia niin, ettei kukaan joudu vaikeuksiin”, Robles Nicolas sanoo.
Ilta pimenee, kun lähdemme ajamaan takaisin kohti pääkaupunkia. Puhe kääntyy syvälliseksi; pohdimme yhteisöradion kulttuurista merkitystä.
”Alkuperäiskansoilla on oikeus omiin tiedotusvälineisiin ja tiedonvälitykseen omalla kielellään”, Cruz Martínez sanoo. Hänen mukaansa kysymys ei ole vain kielellisen monimuotoisuuden säilymisestä, vaan kulttuurista kokonaisuudessaan.
“Meidän kulttuurimme pohjautuu puheeseen, ei kirjoitukseen, kuten länsimaissa. Radio avaa tilan kulttuuriseen itseilmaisuun”.
Mixet monikulttuurisessa Oaxacassa
Etelä-Meksikossa sijaitseva Oaxaca on yksi maan monikulttuurisimmista osavaltioista. Alkuperäiskansoja ja kieliä on toistakymmentä, ja niihin kuuluu 11 000 yhteisöä. Jokaisella kansalla on omat tapansa ja erityispiirteensä.
Mixet ovat Oaxacan kolmanneksi suurin kansa heti zapoteekkien ja mixteekkien jälkeen. Mixet ovat levittäytyneet laajalle alueelle vuoristoon, laaksoon ja rannikolle.
”Mixejen vuoristo-alueen sanotaan olevan Oaxacan ainoa alue, jota espanjalaiset eivät koskaan pystyneet valloittamaan. Tämä on tosin myös kyseenalaistettu: vieläkin heidän joukossaan on erityisen paljon kauniita, vihreäsilmäisiä tyttöjä”, kertoo yhteisöradiokoordinaattori Diego Cruz Martínez.
Mixejen aluetta pidetään myös Oaxacan kulttuurisesti ja kielellisesti yhtenäisimpänä osana, sillä alueella vallitsevat yhä vanhat tavat, tanssit ja sosiaaliset rakenteet. Esimerkiksi zapoteekkien ja mixteekkkien kulttuuri on Cruz Martínezin mukaan hajanaistunut aikojen kuluessa.
Jutussa seurattiin Kansan Radioliiton Ääni intiaanikylille -hankkeen insinööri Diego Cruz Martinezin työtä. Lisätietoja hankkeesta www.kansanradioliitto.fi
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2009