”Useilla köyhillä mailla on riski joutua uudelleen velkakriisiin”, sanoo asiantuntija Gail Hurley Eurodadista, joka on Euroopan laajuinen velkakysymysten parissa työskentelevien järjestöjen verkosto.

Talouskriisin tuomat ongelmat ovat uusia, mutta velkaongelma jo vanha. Rikkailta mailta lainattu velkataakka on estänyt taloudellista ja sosiaalista kehitystä köyhissä maissa jo vuosikymmeniä.

Monet kehitysmaat ovat saaneet velkahelpotuksia viime vuosina, mutta ne ovat Hurleyn mukaan riittämättömiä. Kun velkataakka jää korkeaksi, julkisia tuloja laskeva kriisi voi tehdä pahaa jälkeä.

”Tähän on monta samanaikaista syytä: perusraaka-aineista ja -hyödykkeistä saatavien tulojen lasku, vähentyneet suorat ulkomaiset investoinnit, vähentyneet kaupalliset lainat ja pienentyneet siirtolaisten rahalähetykset”, Hurley luettelee.

Velkaa velan päälle

Velkaongelmaa on tähän asti ratkottu erityisillä velkahelpotusohjelmilla. Maailmanpankki perusti G7-maiden aloitteesta vuonna 1996 niin sanotun HIPC-ohjelman. Sen tarkoituksena on mitätöidä velkoja mailta, jotka ovat erittäin köyhiä ja maksukyvyttömiä. Perustamisensa jälkeen ohjelmaa on jatkettu jo neljä kertaa.

Gail Hurley kuitenkin peräänkuuluttaa rahoituslaitoksista riippumatonta kansainvälistä mekanismia velkojen järjestelemiseksi. Riippumattomuus rahoituslaitoksista olisi tärkeää: rahoituslaitokset ovat itse suuria velkojia, ja siten jäävejä koordinoimaan velkahelpotuksia. Talouskriisi voisi luoda tällaiselle mekanismille poliittista tilausta.

”Jos maat joutuvat maksukyvyttömyystilaan, ei ole olemassa mitään kansainvälistä mekanismia, jonka avulla velkoja voitaisiin järjestellä reilulla ja tehokkaalla tavalla. Tästä syystä uskon, että tällä hetkellä on mahdollisuuksia edistää kansainvälistä poliittista keskustelua reilun velkasovittelumekanismin luomisesta”, Hurley sanoo.

Myös ulkoministeriössä velka-asioista vastaava neuvonantaja Nina Kataja myöntää, ettei oikeastaan kukaan tiedä, miten uudessa maksukyvyttömyystilanteessa toimittaisiin. Ilmeisesti maa lähtisi taas ”HIPC-putkeen”, eli sen pääsystä mukaan ohjelmaan neuvoteltaisiin uudestaan. Samalla tietysti tulisi sopia velkamitätöintien uusista ehdoista. Tätä ei helpota se, että kertaalleen vaaditut uudistukset on jo tehty.

Kataja painottaa, että talouskriisin lisäksi ongelma on, etteivät läheskään kaikki lainaajat ole mukana HIPC:n kaltaisissa velkajärjestelyissä. ”Joskus kyllä miettii, mitä järkeä on mitätöidä esimerkiksi Kongon velkoja, kun maa ottaa heti Kiinalta lainoja, joita se ei koskaan pysty maksamaan takaisin.”

Monen kansalaisjärjestön mukaan HIPC-ohjelman ongelma on summien riittämättömyydessä.

Taloustieto koottava rippeistä

Ulkoministeriön Kataja muistuttaa, että kriisi vaikuttaa kehitysmaiden taloustilanteeseen hyvin eri tavoin. Hämmentävää kyllä, köyhimmät maat ovat toistaiseksi kärsineet kriisistä vähemmän kuin keskitulotason maat.

”Alueellisesti tarkasteltuna Latinalaisen Amerikan ja keskisen Itä-Euroopan maat näyttävät olevan vaikeimmassa tilanteessa. Arvioiden mukaan niillä myös kestää kauimmin päästä kriisin jälkeen lähtötasolle”, Kataja sanoo.

”Aina on kuitenkin katsottava, mikä on kunkin maan lähtötilanne. Köyhimmät ovat myös kaikkein haavoittuvaisimpia. Ennusteet ovat huonontuneet jatkuvasti.”

Saharan eteläpuoleisen Afrikan talous on kasvanut edelleen 1,5 prosentin vuosivauhtia. Latinalaisessa Amerikassa kasvu on ollut negatiivista.

Yleisesti ottaen tilanne on Katajan mukaan ”haasteellinen ja hämmentävä”. Tieto kehitysmaiden taloustilanteesta on koottava rippeistä. Tuoreimmat tilastotiedot ovat kesältä. Useiden kehitysmaiden tilastokapasiteetti ei kerta kaikkiaan riitä sen selvittämiseen, missä jamassa maan talous juuri kulloisellakin hetkellä on.

Lahjaraha kortilla

Kehitysmaiden heikentyvään taloustilanteeseen on maailmalla reagoitu varaamalla Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle lisää pääomaa. Mutta eikö Maailmanpankin rahoituksen kasvattaminen ole ongelma? Jos kehitysmaiden tulot laskevat ja asiaa ratkotaan lainarahalla, uuden velkakriisin kuvittelisi häämöttävän jo.

”Maailmanpankilla on nykyään käytössä Debt Sustainability Framework -niminen velkakestävyystyökalu. Se tarkoittaa, että jokaisen maan kohdalla arvioidaan erikseen, millaista rahoitusta maa tarvitsee velkakestävyyden näkökulmasta: kovaa lainaa, pehmeää lainaa vai lahjarahaa”, Kataja kertoo.

Kovalla lainalla tarkoitetaan markkinakorkoista lainaa ja pehmeällä lainalla ehdoiltaan kevyempää lainaa.

Tosin kriisin puhjettua velkakestävyyskehikon venyttämiseen on tullut paineita. Useat maat haluaisivat siihen joustoja, jotta lainaa voitaisiin myöntää enemmän. Myös ”kovan” lainan osuutta halutaan kasvattaa. Eikö tämä ole riskialtista?

”Toki siinä on omat riskinsä,” Kataja sanoo. ”Mutta lainaa on pakko myöntää, kun missään ei ole näkyvissä uutta lahjarahaa.”

Eikö tämän asian voisi sanoa niinkin päin, että tarvitaan enemmän lahjarahaa, että uusilta velkakriiseiltä vältyttäisiin? ”Ikävä kyllä maailmanlaajuisesti ei näytä lupaavalta, että kehitysavun kokonaismäärät olisivat kasvamassa. Lahjarahan lisääminen on myös erittäin poliittinen kysymys.”

Sietämätön velka

Sietämätön velka on kansainvälisen oikeuden mukaan valtionvelkaa, jota ei pitäisi periä tai maksaa takaisin. Velka on sietämätöntä, jos siihen pätevät kaikki seuraavat tekijät:

Velan synnyttänyt laina ei ole hyödyttänyt kansalaisia lainkaan, tai sitä on käytetty kansalaisia vastaan.

Kansalaiset eivät ole päässeet osallistumaan päätökseen velanotosta millään tavoin, toisin sanoen maa on ollut lainaa ottaessa epädemokraattinen.

Lainan myöntäjä on ollut tietoinen siitä, ettei lainaa tulla käyttämään sovitulla tavalla

Viimeaikaisia velkamitätöintejä

Norjan hallitus mitätöi viiden kehitysmaan velat vuonna 2006. Perusteena oli, että kehitysluottoina myönnetyt lainat oli suunniteltu Norjan telakkateollisuuden tukemiseksi eikä ensisijaisesti kehityspoliittisin perustein.

Irakin velkoja mitätöitiin erityisesti Yhdysvaltojen tahdosta suuria määriä vuonna 2008. Yhdysvallat viittasi mitätöinnin perusteissa Saddam Husseinin diktatuuriin, mutta varoi käyttämästä sietämättömien velkojen käsitettä.

Maailmanpankin HIPC- ja MDRI-ohjelmien kautta voidaan mitätöidä köyhimpien maiden velkoja noin 200 miljardin dollarin edestä. Tästä merkittävä osa on toistaiseksi toteutumatta. Mitätöintien perusteena on ollut köyhyyden vähentäminen, eikä velkojen oikeutusta ole käsitelty.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.