PEIKKO PITKÄNEN
Opettaja Achan Grace Orikin mielestä lapset ovat ihania, mutta työtä koulussa on liikaa.
Pohjois-Ugandan Gulussa ala-asteen opettajana työskentelevälle Achan Grace Orikille nimi on ollut enne.
Hänen äidinkielellään ”achan” merkitsee köyhyyttä.
”Jos jatkan työtäni opettajana, pysyn loppuelämäni köyhänä”, Orik sanoo.
Yli 20 vuotta Ugandan pohjoisosissa jatkunut sisällissota on romuttanut paikallista koulujärjestelmää. Opettajia tarvitaan, mutta heitä ei palkata tarpeeksi.
”Kaiken lisäksi palkka maksetaan usein myöhässä. Monet opettajakollegani ovat etsineet muita töitä.”
Orikin luokalla on 120 oppilasta, iältään 6-8-vuotiaita. Hän opettaa päivässä seitsemää ainetta.
Sodan vuoksi monen perheen vanhemmat ovat kuolleet tai vammautuneet. Lapset jäävät useimmiten kotiin auttamaan, eivätkä käy koulua.
”Täällä on myös paljon aids-orpoja, jotka joutuvat elättämään nuorempia sisaruksiaan. Pohjois-Ugandassa on kaksi kertaa enemmän hiviä kuin muualla maassa.”
Vaikka peruskoulutus on Ugandassa ilmaista perheen neljälle ensimmäiselle lapselle, koulutarvikkeet tulevat kalliiksi. Monissa perheissä vain yksi lapsi voi jatkaa yläasteelle ja lukioon. Poikia on kouluissa enemmän.
”Poikien kouluttamista pidetään edelleen tärkeämpänä, mutta se ei ole ainoa syy tyttöjen vähyyteen. Ugandassa on enemmän teiniraskauksia kuin muualla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Vanhemmat, naimisissa olevat miehet ovat seksisuhteessa nuorten tyttöjen kanssa ja lahjovat heitä rahalla ja tavaroilla. Tytöt ihastuvat helppoon elämään, ja koulu jää kesken.”
Sota on tuonut Guluun myös paljon kansainvälisiä avustusjärjestöjä. Niiden tuesta ei aina seuraa pelkkää hyvää.
”Taloudellinen tuki ja ilmaiset tavarat laiskistuttavat. Koulunkäyntiä pidetään tyhjänpäiväisenä, kun kuvitellaan, että järjestöt huolehtivat toimeentulosta.”
Ugandan parhaat koulut ovat pääkaupunkiseudulla ja maan länsiosassa, jossa rikas eliitti asuu. Orikin mukaan pohjoisugandalaisia on syrjitty koko presidentti Musevenin 25-vuotisen kauden ajan. Koulutuksen surkea tila lisää eriarvoistumista.
”Jos Ugandaan halutaan vaurautta ja hyvinvointia, lapsiin täytyy panostaa. He ovat maamme tärkein luonnonvara”.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2009.