Lapselliselta kuulostava kysymys siitä, miksi ydinaseista tulisi luopua, on noussut kuumaksi puheenaiheeksi. Hiroshiman ja Nagasakin ydintuhot kokeneessa Japanissa halu ydinaseiden kieltämiseen kumpuaa omista kauhukokemuksista.

Ne eivät kuitenkaan näytä riittävän ydinaseista vapaan maailman perusteluiksi. Ponnistelut ydinaseiden kieltämiseksi tulee kytkeä saumattomasti nykyistä tasa-arvoisemman, oikeudenmukaisemman ja inhimillisemmän maailmanyhteisön rakentamiseen.

Kun ajatus ydinaseettomasta maailmasta nousi uudelleen poliittiseksi tavoitteeksi Yhdysvalloissa, jouduin jälleen kerran pohtimaan hankkeen perusteluja. Sivistyneen ihmiskunnan periaatteet edellyttävät köyhyyden ja ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien ratkaisemista. Ydinaseiden kieltämistä koskeva keskustelu sen sijaan juuttuu aseistuksen ja kansallisen turvallisuuden alueelle. Sitä ei pidetä moraalisena tai inhimillisenä kysymyksenä. Ydinaseita vastustava liike on kuitenkin kytkettävä laajempiin kokonaisuuksiin, jotta aseriisunta onnistuisi.

Käänsin kymmenen vuotta sitten japaniksi Britannian laivaston entisen komentajan Robert D. Greenin kirjan Fast Track to Zero Nuclear Weapons. Yksi kirjan ajatus askarruttaa minua yhä: Kirjailija vertasi ydinaseiden vastaista liikettä 200 vuoden takaiseen kampanjaan orjuuden lakkauttamiseksi. Hän sanoi jälkimmäisen onnistuneen, koska se keskittyi orjuuden raakuuden ohella sen laittomuuteen.

Green opettaa, että ihmiskunnan kokemat kärsimykset ja katkerat kamppailut voivat luoda poliittisen tahdon säätää tärkeitä lakeja kansallisesti ja kansainvälisesti. Vaikka lakien läpivienti vaatii kompromisseja, lainsäädäntöön tulee oikeudellisia normeja, kieltä ja käsitteellisiä viitekehyksiä, joita voidaan käyttää uuden aikakauden airuina.

Aseita kieltävien tai rajoittavien kansainvälisten sopimusten esipuheet vetoavat laillisuuden perusperiaatteisiin. Ydinaseita ja muita asetyyppejä käsittelevien sopimusten välillä on kuitenkin selvä ero. Biologisten ja kemiallisten aseiden sekä henkilömiinojen ja rypäleaseiden kieltoa koskevat sopimukset sisältävät inhimilliset ja moraaliset perustelut, jotka ovat niiden mukaan ennakkoehtona sivistyneelle maailmalle. Ne ovat myös ihmisen omantunnon sanelemien lakien alaisia. Yllättävää kyllä, näihin ei vedota ydinsulkusopimuksessa (NPT) eikä täydellisessä ydinkoekieltosopimuksessa (CTBT).

Vastoin yleistä olettamusta NPT- ja CTBT-sopimuksissa ei ole inhimillisiä ja moraalisia perusteluja, jotka sisältyvät muihin asesopimuksiin. Voimmeko todella päästä ydinaseettomaan maailmaan näin heikon lainsäädännön pohjalta?

Taustalla on se, että ydinaseiden haltijoiden taivuttelu sitoviin säädöksiin vaatii kaunistelevia ilmauksia. Pelkään, että hyväksyessämme tämän käytännön, emme onnistu luomaan normeja, jotka tunnustavat ydinaseiden todellisen luonteen ja niiden vaikutuksen tuleviin sukupolviin. Emme myöskään pysty visioimaan ydinaseista vapaata maailmaa parempana mallina ihmiskunnalle.

Tehtävämme on luoda kansainvälinen oikeudellinen instrumentti, joka voi toimia, vaikka ydinasevallat eivät hyväksyisi sitä, koska siihen sisältyy moraalinen kannanotto ydintuhon silmitöntä kauhua kohtaan. Mahdollinen askel tähän suuntaan voisi olla se, että ydinaseiden käyttö ja niillä uhkaaminen julistettaisiin laittomaksi. Kansalaisjärjestöjen ja samanmielisten valtioiden aloittama niin sanottu Ottawan prosessi saattaa tarjota sopivan kanavan lähestyä asiaa.

Meidän on tehtävä selväksi, kuinka sapelinkalistelu ja tykkidiplomatia vääristävät maailmaa. Räikein esimerkki tästä on ydinaseilla uhkaaminen. YK:n peruskirja pyrkii kehittämään ”kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen” ja edistää ”kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista”. Näitä tavoitteita ei voida saavuttaa ydinasepelotteilla. Samalla, kun me kuljemme kohti maailmaa, jossa ei ole ydinaseita, meidän pitäisi visioida uutta, entistä inhimillisempää maailmaa.

Kirjoittaja on sovelletun fysiikan tohtori, joka on perustanut Japaniin riippumattoman Peace Depot -tutkimuslaitoksen.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2009.