Aravind Adigan romaani käsittelee modernin Intian kääntöpuolta. Teknologisen menestystarinan ja kiiltävien lasitornien taustalta löytyy monimutkainen hyväksikäytön ja alistamisen verkosto.
Valkoista tiikeriä voisi nimittää kirjeromaaniksi. Balram Halwai, ”valkoinen tiikeri”, kirjoittaa kirjeitä Intiassa vierailevalle Kiinan pääministeri Wen Jiabaolle, joka tiettävästi haluaa tietää totuuden Bangaloresta ja intialaisen talousihmeen taustasta. Kirjeissään Balram kertoo oman esimerkillisen kertomuksensa yksityisyrittäjyydestä, rääsyistä rikkauteen.
Adigan Bookerilla palkittu esikoisromaani on hauska ja julma teos, joka kolkuttelee kotisohvalla nautiskelevan lukijan huonoa omaatuntoa. Sen versio menestyksestä on hieman erilainen kuin Oscar-palkintoja popsineen Danny Boylen Slummien miljonääri -elokuvan, jonka pohjana oli Vicas Swarupin romaani vuodelta 2006.
Adigan romaanissa on vain pimeydessä ja valossa eläviä. On kaksi kastia: isomahaiset ja pienimahaiset. Myös kohtaloita on vain kaksi: syö tai tule syödyksi. Valoon ja rikkauteen ei nousta reilulla pelillä ja hyvällä tahdolla. Ainoa Jumala, johon Balram voi uskoa, on mutainen Ganges, joka tuntuu lopulta nielaisevan kaiken – niin poltettujen ruumiit kuin heidän muistonsakin.
Balram on lähtöisin kurjasta maalaiskylästä, jossa vesipuhvelin elämä on tärkeämpi kuin yhdenkään ihmisen. Toista kastia edustavat suljetuissa maailmoissaan elävät rikkaat, jotka juovat kalliita brittiviinoja, hikoilevat pois hyvinvointiläskejään ja maksavat omaisuuksia vaaleaihoisista prostituoiduista. Balram pääsee erään maanomistajaperheen autonkuljettajaksi ja todistamaan viranomaisten lahjontaa, vaalivoiton ostamista ja muuta poliittista suhdetoimintaa.
Köyhälle Intia on ahdas ”kanahäkki”, josta ihmiset eivät pääse pakoon pelon ja kiristyksen vuoksi. Palvelijat tietävät oman petoksensa johtavan heidän lähimpiensä kärsimykseen. Balramia painaa myös kasvatuksen opettama usko palvelijan rooliin, jolta odotetaan loputonta uskollisuutta ja uhrautumista. Niinpä surkeissa oloissa elävä palveluskunta hakee merkitystä elämäänsä kilpailemalla isäntiensä meriiteillä ja tarinoilla näiden rikkauksista.
Aiheen synkkyys ja raadollisuus eivät tietenkään riitä tekemään hienoa romaania. Mieleenpainuvan elämyksen Valkoisesta tiikeristä tekee sen kertojanääni. Balram on kiehtova ja ristiriitainen hahmo, jonka maailmankuvaan on vaikea samastua.
Teos onnistuu myös asettamaan lukijalleen oikeita moraalisia haasteita. Miten suhtautua olosuhteidensa uhrina esiintyvään Balramiin, jonka hurmaava tarinankerronta ei naamioi hänen toimintansa hirviömäistä itsekkyyttä? Ja miten hyväksyä hänen valintansa, jonka kalliin hinnan saavat maksaa jotkut muut?
Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2009.