YK:n kehitysjärjestön UNDP:n mukaan Venäjän osuus maailman kasvihuonepäästöistä on noin 6-7 prosenttia. Venäjä on maailman kolmanneksi suurin saastuttaja Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Venäjää tämä ei huolestuta. ”Ilmastonmuutosta ei pidetä akuuttina ympäristöongelmana Venäjällä”, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anna Korppoo sanoo. Hänen raporttinsa Russia and the post-2012 Climate Regime julkaistiin marraskuussa 2008.

Venäläiset tiedemiehet ovat päinvastoin näkyvästi kyseenalaistaneet ilmastonmuutoksen.

”Ei ole olemassa vakavaa uhkaa ilmastolle”, Venäjän tiedeakatemian tutkija Yuri Izrael kirjoitti vuonna 2007. Izrael on edustanut Venäjää kansainvälisessä ilmastopaneelissa IPCC:ssä.

Lisäksi ilmastonmuutoksella on lyhyellä aikavälillä jopa myönteisiä vaikutuksia Venäjällä. Undp:n mukaan kahden tai kolmen asteen lämpeneminen ilmastossa voisi lisätä maatalouden tuottavuutta, vähentää kylmyydestä johtuvia kuolemia talvella sekä energiankulutusta, sillä lämmityksessä säästettäisiin energiaa.

”Ilmastonmuutos ei ole lainkaan näkyvällä sijalla Venäjän hallituksen asialistalla. Se ei ole poliittisesti tärkeä asia”, Korppoo toteaa.

Mitä Kioton jälkeen?

Venäjän kasvihuonepäästöt romahtivat 1990-luvulla, samalla kun maan talous supistui Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vuonna 2006 Venäjän kasvihuonepäästöt olivat lähes 30 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolella. Tämä asetti Venäjän erityisasemaan teollisuusmaiden päästövähennyksiä koskevassa Kioton sopimuksessa.

Korppoon mukaan Venäjä on saanut sekä taloudellista että poliittista hyötyä Kiotosta. Kioton sopimuksessa jaettiin päästökiintiöitä vuoden 1990 päästömääriin perustuen. Venäjälle jäi ilmaisia päästöoikeuksia kaupattavaksi, sillä sen päästöt olivat talouden romahduksen vuoksi reilusti alle vuoden 1990 tason.

”Toinen hyöty Venäjälle oli se, että sillä oli näkyvä rooli kansainvälisenä toimijana”, Korppoo pohtii.

Venäjä oli avainasemassa Kioton sopimuksessa. Sopimuksen voimaantulo vaati, että sen piiriin tulisi 55 prosenttia kaikista teollisuusmaiden päästöistä. Tähän tarvittiin Venäjän osallistuminen, sillä Yhdysvallat jäi sopimuksen ulkopuolelle.

Korppoon mukaan Kioto olikin Venäjälle nimenomaan poliittinen sopimus.

”EU lupasi tukea Venäjän jäsenyyttä maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, jos Venäjä liittyisi Kioton sopimukseen.”

Kioton sopimuksen ensimmäinen tavoitekausi umpeutuu vuonna 2012. Uudesta sopimuksesta sovitaan Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. Korppoo ei usko, että uusi sopimus lupaisi Venäjälle samanlaista erityisasemaa kuin Kioto. ”Venäjää tullaan kohtelemaan kuin mitä tahansa teollisuusmaata.”

Moskovalaisen State University – Higher School of Economicsin ympäristötaloustieteen keskuksen johtaja George Safonovin mukaan Venäjä haluaisi itselleen vähemmän tiukkoja päästörajoituksia.

”Venäjä haluaisi myös, että sen asukasta kohden korkea energiankulutus otettaisiin huomioon.”

Korkea energiankulutus johtuu muun muassa alhaisista keskilämpötiloista ja pitkistä välimatkoista.

Ilmastotietous rajallista

Venäjällä ei Korppoon mukaan ylipäätään juurikaan käydä julkista keskustelua ilmastopolitiikasta. ”Keskustelu Kioton jälkeisestä sopimuksesta ei ole vielä alkanut.”

Gallupien mukaan venäläiset ovat ainakin kuulleet ilmiöstä. Eri asia on se, ovatko ihmiset valmiita sijoittamaan rahaa sen hoitamiseen, Korppoo huomauttaa. Huhtikuussa 2007 tehdyssä mielipidekyselyssä 45 prosenttia venäläisistä vastusti veronmaksajien rahojen käyttämistä päästöjen vähentämiseen.

George Safonov huomauttaa, että tavalliset ihmiset Venäjällä tietävät ilmastonmuutoksesta.

”Ihmiset kuitenkin kohtaavat monia muita ongelmia, jotka ovat etusijalla – köyhyys, työttömyys ja niin edelleen”, hän sanoo.

”Kollegani Venäjällä sanovat, ettei ilmastonmuutos ole esillä samalla tavalla kuin Euroopassa. Lähinnä se näkyy jokapäiväisissä sääkeskusteluissa”, Korppoo kertoo.

Talouskasvu kasvattaa päästöjä

”Kun talous alkaa kasvaa, oletetaan, että päästötkin kasvavat”, Korppoo sanoo.

Viime vuosina Venäjän talouskasvu on ollut kovaa. Myös kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet vuodesta 1998 lähtien.

Korppoo korostaa, että talouskasvu on Venäjän hallituksella etusijalla. Suurin haaste tulevissa ilmastoneuvotteluissa on suostutella Venäjä mukaan sopimukseen, jossa sen pitäisi leikata päästöjään.

”Kööpenhaminaan on vuosi aikaa, ja Venäjän lobbaaminen vie aikansa. EU:lle tärkeintä olisi ylläpitää dialogia Venäjän kanssa.”

EU ja Venäjä neuvottelevat ilmastokysymyksistä virkamiestasolla, mutta Korppoon mukaan se ei riitä.

”Jos EU kysyisi venäläisiltä ilmastonmuutoksesta toistuvasti pääministeritasolla, niin he ehkä alkaisivat ottaa ilmastokysymyksen vakavammin.”

Askelia kohti sitovampaa sopimusta

• 154 maata hyväksyi YK:n UNFCC-ilmastosopimuksen Rio de Janeiron konferenssissa vuonna 1992. Sopimus tähtää ilmakehässä olevien kasvihuonekaasupitoisuuksien tasaamiseen. Se ei aseta sitovia tavoitteita päästöjen leikkaamiseen.

• Useimmat teollisuusmaat sitoutuivat päästövähennyksiin vuonna 1997 allekirjoitetussa Kioton pöytäkirjassa. Se on lisäys UNFCC-sopimukseen.

• Kioton pöytäkirja on voimassa vuoteen 2012 asti. Joulukuussa järjestettävässä Kööpenhaminan konferenssissa on tarkoitus hyväksyä ilmastosopimus Kioton pöytäkirjan jälkeiselle ajalle.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2009