Bioroskis alkoi hankalaksi: tuoksahteli, piti lemmikkejä ja vaati säännöllistä ulkoilutusta. Vähän kokkaavassa taloudessa tuntui turhauttavalta kävelyttää roskakatokseen pussia, johon yleensä kertyi vain parin hedelmän kuoret, haju ja banaanikärpäset.
Tuumailun jälkeen ratkaisuksi löytyi pieni, säilöntään tarkoitettu sanko. Tärkein ominaisuus on tiivis kansi, joka pitää hajut – ja ötökät – poissa. Kannellisen roskiksen käyttö vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä kuin kannettoman: kansi pitää muistaa sulkea huolella.
Sangon sisäpinta pysyy siedettävän siistinä, kun sen vuoreksi taittelee pussin vanhasta sanomalehdestä. Hajut sisällään pitävä kansi säilöö hyvin myös kosteuden, joten sanomalehtipussia ei kannata juuri nostella: vettynyt paperi ei kestä kanniskelua.
Bioroskiksen sisältö on umpioituna vähintään yhtä yököttävä kuin ennenkin, mutta tiiviin kannen ansiosta se on poissa silmistä eikä kiusaa hajuaistia. Kun haju ei vaivaa, roskat voi viedä ulos paljon, paljon entistä harvemmin. PL.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2009