Oikeuttaakseen itsensä valtioterrorismi luo terroristeja: se kylvää vihaa ja niittää alibeja. Kaikki viittaa siihen, että terroristien hävittämiseen tähdännyt Gazan verilöyly tuottaakin heitä lisää.
Palestiinalaiset ovat vuodesta 1948 eläneet jatkuvassa nöyryytyksessä. He ovat menettäneet kotimaansa, peltonsa, vetensä, vapautensa, kaiken. Heillä ei ole edes lupaa valita johtajiaan. Kun he äänestävät väärin, heitä rangaistaan. Gazasta tuli rotanloukku sen jälkeen, kun Hamas voitti puhtaasti vuoden 2006 vaalit. Kaikki eivät ansaitse demokratian ylellisyyttä.
Gazaan saarrettujen Hamas-sissien kotitekoiset raketit, joita he ampuvat umpimähkään Israelin anastamille maille, ovat epätoivon tuotetta. Israelin olemassaolon kiistävien korskeiden uhkauksien takana kuultaa itsemurhahakuista hulluutta hipova toivottomuus.
Palestiinasta on enää rippeet jäljellä. Israel kumittaa sitä kartalta pala palalta.
Juutalaissiirtokunnat tunkeutuvat uusille alueille ja niiden jäljessä sotilaat oikaisevat rajat. Luodit pyhittävät ryöstön oikeudenmukaiseksi puolustukseksi.
Ei ole hyökkäyssotaa, joka ei väittäisi olevansa puolustussota. Hitler hyökkäsi Puolaan, jottei Puola hyökkäisi Saksaan. Bush miehitti Irakin, jottei Irak miehittäisi maailmaa. Jokaisessa puolustussodassaan Israel on nielaissut uuden palan Palestiinaa, ja napostelu jatkuu. Se oikeutetaan Vanhassa testamentissa luvatuilla omistusoikeuksilla, juutalaisten kahden tuhannen vuoden aikana kärsimällä vainolla ja väijyvien palestiinalaistaistelijoiden aiheuttamalla paniikilla.
Israel ei koskaan täytä YK:n suosituksia tai päätöslauselmia. Se ei kunnioita kansainvälisen oikeuden päätöksiä ja irvailee kansainvälisille laeille. Israel on myös ainoana valtiona maailmassa laillistanut vankien kidutuksen.
Kuka sallii Israelin harjoittaa verilöylyä Gazassa siitä rankaisematta? Espanjan hallitus ei voisi pommittaa seurauksitta Baskimaata juuriakseen ETA:n eikä Britannia pyyhkäistä Irlantia maailmankartalta hävittääkseen IRA:n. Ehkä holokaustin tragedia takaa ikuisen rankaisemattomuuden? Tai sitten vihreä valo tulee kaikkivaltiaalta Yhdysvalloilta, jonka vasalleista Israel on uskollisin?
Israelin armeija, maailman modernein ja kehittynein sotakoneisto, tietää kenet surmata. Siviiliuhreja kutsutaan oheisvahingoiksi muiden imperialististen sotien hengessä. Gazassa jokaisesta kymmenestä oheisvahingosta kolme on lapsia. Haavoittuneita ja vammautuneita on tuhansia; sotateollisuus testaa menestyksekkäästi ihmisensilpomisteknologiaansa tässä etnisessä puhdistuksessa.
Suhdeluku on aina sama: sata yhdestä. Sataa kuollutta palestiinalaista kohti kuolee yksi israelilainen.
Onko niin sanottua kansainvälistä yhteisöä olemassa?
Onko se muuta kuin kauppiaiden, pankkiireiden ja sotilaiden klubi? Onko se taiteilijanimi, jota Yhdysvallat käyttää teatteriesityksissään?
Gazan tragedian edessä maailman tekopyhyys kirkastuu entisestään. Kuten aina, välinpitämättömyys, tyhjät puheet, ontot julistukset ja sekavat kannanotot pyhittävät rankaisemattomuuden.
Gazan tragedian edessä arabimaat pesevät kätensä, kuten aina, ja Euroopan maat hierovat käsiään.
Vanha Eurooppa, kyvykäs sekä kauneudessa että irstaudessa, tiristää kyynelen jos toisenkin, mutta nauttii salaa tästä mestarillisesta pelistä. Juutalaisten metsästys oli aina eurooppalainen tapa, mutta puolen vuosisadan ajan palestiinalaiset ovat saaneet maksaa tästä historiallisesta rikoksesta. Itsekin seemiläiset palestiinalaiset eivät ole koskaan olleet antisemitistejä, mutta joutuvat maksamaan omalla verellään ja varoillaan vierasta velkaa. IPS
Kirjoittaja on uruguaylainen kirjailija.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2009