Warsaw Village Band: Infinity
Jaro
Varsova on kyläksi aika kookas, joten on vain sopivaa, että Varsovan kyläbändikin kuulostaa kaikelta muulta kuin provinsiaalisen maalaiselta. Silti kuusihenkisen Warsaw Village Bandin hämmästyttävän kosmopoliittisen soitannon ja laulun sydän on epäämättömän puolalainen. Kansanmusiikin pohjalta yhtye kurottuu ajassa sähköisestä nykyhetkestä keskiaikaan, paikassa Keski-Euroopasta Skandinaviaan, Afrikkaan, Amerikkaan ja Intiaan – ja kuulostaa kaikkialla vain itseltään. Intensiiviset, vuoroin viiltävän kauniit ja kouraisevan karheat lauluäänet, erilaiset viulut, sello, dulcimer ja rummut soivat sävykkään akustisina yhtä aikaa syvätarkassa ja laajakangasmaisen uhkeassa äänikuvassa, jota tehostetaan erittäin hyvällä maulla studiotekniikalla ja yhdessä kappaleessa jopa DJ Feel-X:n vinyyliskrätsäyksellä. Kansiteksteissä viulisti Wojtek Krzak rohkenee uskoa, että Warsaw Village Band luo uutta perinnettä, joka aikanaan innoittaa tulevia sukupolvia. Isosti sanottu, mutta suuret sanat eivät jää vaille katetta, ja se nyt ainakin on varmaa, että tämä musiikki tuo suurta iloa oman aikansa kuuntelijalle.
Tango Siempre: Only Human
Galileo
”Jokainen, joka tulkitsee musiikillista genreä, vääjäämättä päätyy tartuttamaan siihen oman ainutlaatuisen musiikillisen bakteerikantansa”, kirjoittaa brittiläinen pianisti Jonathan Taylor albumin kansiteksteissä. Viisihenkisen Tango Siempren tapauksessa tartuntoja on tavallaan kaksin kappalein, sillä lähtökohtana on tango sellaisena kuin sitä tulkitsi Astor Piazzolla, radikaalisti uudistaen. Esimerkiksi jazz oli vahvasti mukana jo Piazzollalla, joten Tango Siempren uudistukset eivät ole yhtä mullistavia kuin esikuvalla. Heidän musiikkinsa on silti tavattoman nautittavaa, melodisesti lennokasta, rytmisesti kimmoisan iskevää ja hienostuneen nyansoitua. Elektronisine elementteineen ja triphop-vaikutteineenkin se istuisi pikemmin jazz- kuin teknoklubille Gotan Projectin tapaan. Taylorin ohella solistista vastuuta hienosti kantavat bandoneonisti Paolo Russo ja viulisti Ros Stephen, ja vakaan vetävän alustan luovat kontrabasisti Richard Pryce sekä rummuista ja elektroniikasta vastaava Milo Fell. Tällä musiikilla ei ole genren nimeä lukuun ottamatta juuri mitään yhteistä perinteisen suomalaisen tangon kanssa.
Gangbe Brass Band: Assiko
Contre-Jour
Beninin rytmit ja amerikkalaisen jazzin puhallinsoitinharmoniat yhdistyvät kerrassaan vastustamattomasti kahdeksanhenkisen Gangbe Brass Bandin soitossa. Kaksi lyömäsoittajaa ja kuusi erilaisten metallitorvien puhaltajaa (kaikki myös laulavat, ja komeasti laulavatkin) luovat huikean svengaavaa ja elastisen energistä musiikkia, jossa on muutakin kuin musiikillista sisältöä. Afrikka on ihmiskunnan kehto, bändi muistuttaa. Gangben ylpeys ei kuitenkaan ole tunkkaista nationalismia, vaan koko maailman kulttuurien rinnalle suvereenisti asettuvien taiteilijoiden aiheellista itsevarmuutta. Vuodesta 1994 koossa ollut yhtye on loistava todiste kulttuurien tasavertaisen sekoittumisen hedelmällisyydestä. Perustana täytyy kuitenkin olla vahva oma perinne, kuten Gangbe Brass Bandilla on.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2009