Missä metsä, siellä elämä
Puheet siitä, että suomalaiset olisivat ainoa oikea metsäkansa, asetetaan kyseenalaiseksi Mira Käkösen ja Elina Venesmäen toimittamassa kirjassa Metsän jäljillä – kertomuksia Etelästä ja Pohjolasta.
Kirja esittelee 18 eri näkökulmaa ihmisten suhteesta metsään eri puolilta maailmaa. Monille yhteisöille metsät takaavat päivittäiset tarpeet ruuasta ja lääkekasveista polttopuihin. Tai ainakin niiden pitäisi. Useissa maissa kun ihmisillä ei ole jokamiehenoikeutta kulkea talousmetsissä tai puuplantaaseilla.
Kyytiä kirjassa saavat voittoja tavoittelevat suuryritykset, teollisuus, virkamiehet ja varakkaat viljelijät. Myös Suomen metsäpainotteinen kehityspolitiikka saa osakseen kritiikkiä.
Kirjassa tuodaan esiin Suomen ja etelän erilaiset tavat ymmärtää luonnonsuojelu. Esimerkiksi etelässä korostetaan paikallisia elinkeinoja ja kulttuureita luonnonsuojelussa, kun taas Suomessa keskitytään tiettyjen metsien täyssuojeluun.
Teos on toteutettu pitkälti paikallisten aktivistien ja tutkijoiden voimin. Tekstityypit vaihtelevat lehtihaastattelusta omakohtaisiin tarinoihin ja tieteellisiin kirjoituksiin, mikä rikkoo opuksen kokonaisuutta. Myös kustantajan tekemien metsähankkeiden esiin tuominen kertomuksissa hämmentää. KV.
Käkönen, Mira & Venesmäki, Elina (toim.), Metsän jäljillä – kertomuksia etelästä ja pohjolasta. Siemenpuu-säätiö & Into-kustannus 2009.
Aavikon hiljainen kauneus
Länsi-Intiassa, Pakistanin rajan tuntumassa sijaitsevassa Ludian aavikkokylässä, kauneus on elämän lähtökohta. Suomalaiseen käytännöllisyysajatteluun verrattuna kaikki Ludiassa on kauneuden ylistystä: vaatteet, esineet, ihmiset, majojen sisustus. Suurten mullistustenkaan keskellä koristeellisuudesta ei tingitä. Vuonna 2001 aluetta riepotellut maanjäristys halkaisi kylän kahtia ja toi kylään tien, sähköt ja kännykät.
Valokuvataiteilija Magi Viljanen on käynyt Ludian kylässä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Pisimmillään kaksi viikkoa kerrallaan kylässä viipynyt Viljanen nukkuu ”oman perheensä” kanssa majan lattialla, osallistuu yhtenä perheenjäsenenä kylän arkeen ja juhlaan. Toistuvien visiittiensä myötä hän on lunastanut paikkansa yhteisössä, mikä näkyy kuvissa luottamuksena, rauhana ja mutkattomuutena. Kuvat onnistuvat välttämään tunteen, että tässä ollaan nyt tirkistelemässä jotain eksoottista. Pitkä aikaperspektiivi luo näyttelykokonaisuuteen syvyyttä. AV.
Ram ram ludia – Hyvästi kyläni Helsingin kulttuurien museossa 3.1.2010 asti, Eteläinen rautatienkatu 8. Liput 6/4 euroa. Vapaa pääsy ti 17-20.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2009