Taloudellisista kumppanuussopimuksista EU:n kanssa uhkaa koitua Afrikan kehitykselle enemmän haittaa kuin hyötyä, koska Euroopan unioni edellyttää vastavuoroista markkinoiden avaamista.
Afrikan mailta vaaditaan kovaa hintaa erikoiskohtelusta EU:n markkinoilla. Sekin etu hupenisi 5-10 vuodessa. EU neuvottelee parhaillaan vapaakauppasopimuksista Keski-Amerikan Andien alueen, Asean-maiden, Intian ja eräiden muiden valtioiden kanssa. Afrikkalaisten pitäisi siis luopua kauppapolitiikkansa hallinnasta vain muutaman vuoden hyödyn vuoksi.
Talouskumppanuussopimuksista eli EPA:sta EU:n kanssa neuvottelee kaikkiaan 47 Afrikan valtiota, joista 34 kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin. Vähiten kehittyneiden maiden suosituimmuusaseman EU:ssa turvaa puolestaan EBA-sopimus. Se koskee kaikkea muuta paitsi asekauppaa.
Muiden kuin vähiten kehittyneiden valtioiden kanssa tulisi etsiä paremmin kehitystä tukevia vaihtoehtoja, kuten alueellisia markkinoita. Niin ikään tulisi kannattaa yleistä suosituimmuuskohtelua ja Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen alueellisia sopimuksia.
Talouskumppanuussopimuksen haluaville maille ehdotamme kaupan vapauttamisen sitomista kehityksen mittareihin. Kaupan pelisääntöjä EU:n kaltaisen väkivahvan kumppanin kanssa pitäisi rukata vasta, kun maa on saavuttanut tietyn kehitysasteen.
Esitämme, että kaupan vapauttaminen aloitetaan kymmenen vuotta EPA:n voimaantulon jälkeen. Jos maan bruttokansantuote henkeä kohden on saavuttanut 20 prosenttia Euroopan tasosta, se joutuu poistamaan 20 prosenttia tuontitulleistaan.
Jos maa on 15 vuoden kuluttua saavuttanut 50 prosenttia EU:n tasosta, täyttää talouden monipuolistumisen vaatimukset ja on päässyt tietylle yhdentymisen asteelle muiden Afrikan maiden kanssa, sen on lakkautettava 50 prosenttia EU-tuonnin tulleista.
Jos maan talous on 20 vuoden jälkeen 70 prosenttia EU:n vastaavasta ja muut ehdot täyttyvät, sen on kumottava 70 prosenttia tulleistaan viiden vuoden aikana.
Nykyisin Etelä-Afrikan talous on 27,2 prosenttia EU:n vastaavasta ja Mauritius pääsee 23 prosenttiin, mutta Nigerian luku on 6,3 ja Norsunluurannikon 5 prosenttia.
Ehdotamme ehdollisen kaupan vapauttamisen kytkemistä vain tavaroita koskevaan ”luuranko-EPAAN”. EU painostaa kumppaneitaan vapauttamaan sääntelystä myös palvelut, henkisen pääoman, sijoitukset, kilpailuttamisen ja valtion hankinnat. Niitä voi kuitenkin käsitellä vasta, kun Afrikan maiden taloudet ovat kasvaneet ja niiden neuvotteluasema vahvistunut.
Edellä sanotun lisäksi luuranko-EPA edellyttää, että suosituimman kumppanin asemaa koskeva vaatimus poistetaan. Se pakottaisi Afrikan maat tarjoamaan EU:lle mitä tahansa, mitä ne myös tarjoavat muille isoille taloustoimijoille. Tämä estää alueellista integraatiota ja etelän valtioiden keskinäistä kauppaa. Niin ikään tulee poistaa vallitsevan tilanteen säilyttävä lauseke.
Väliaikaisissa EPA-sopimuksissa estetään uusien tullimaksujen säätäminen tai nykyisten nostaminen haavoittuvienkin tuotteiden kohdalla. Myös vientiverojen ja -maksujen jäädyttämistä koskeva määräys tulee poistaa. EU pyrkii Afrikan raaka-ainelähteille turvatakseen oman kilpailukykynsä. Vientimaksut ovat kuitenkin tärkeitä Afrikan talouksien monipuolistumiselle.
Lisäksi EPA:n tulee sisältää paremmat turvalausekkeet – esimerkiksi nuoren teollisuuden suojaksi – kuin mitä väliaikaisissa versioissa on.
Nykyinen nuorta teollisuutta koskeva lauseke rajoittuu tilanteisiin, joissa vahinko on jo tapahtunut tai tapahtumassa. Proaktiivisempi lauseke sallii valtion säätää tulleja alueelleen tuotaville tuotteille, jotka kilpailevat sen oman nuoren teollisuuden kanssa. Nuoreksi voidaan luokitella alle 15 vuotta vanha tuotanto. Lauseke ei saa olla määräaikainen, sillä nuoria tuotannonaloja on aina.
South Centre kehottaa Afrikan maita äärimmäiseen varovaisuuteen EPA-neuvotteluissa. Kehittyvien ja vähiten kehittyneiden maiden ei pidä sulkea tulevien sukupolvien väyliä teollistumiseen. IPS
Kirjoittaja on Genevessä toimivan South Centren kauppa- ja kehitysohjelman koordinoija.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2009