JAVIER CUEVAS
Martha Revuelta tahtoo vammaiset muiden ihmisten pariin, osaksi yhteiskuntaa.
Kolumbialainen Martha Revuelta rikkoo työkseen rajoja. Kehitysvammaisten koulun rehtorina hän haluaa vakuuttaa lapsille, etteivät nämä eroa muista.
”Vammaisuus on sosiaalinen käsite. Yhteiskunta kehittää koodit, asettaa rajat ja tuottaa poikkeavuuden. En pidä suojattejani ensisijaisesti ihmisinä, joilla on vamma”, Revuelta selittää.
Revuelta valaa lapsiin itseluottamusta esimerkiksi taiteen avulla. Bogotán esikaupunkialueella sijaitsevalla koululla on oma orkesteri ja teatteriryhmä, joka esittää näytelmiään julkisesti.
”Lapset pitävät esiintymisestä, että heitä katsotaan ja heille taputetaan. Näin he tuntevat itsensä hyväksytyiksi”, Revuelta sanoo.
Koulu vie lapsia ’normaaleihin’ ympäristöihin. ”Pyrimme laajentamaan lasten elinpiiriä. Haluamme myös opettaa muulle yhteisölle, että vammaiset ovat ihmisiä, kuten me kaikki.”
Psykologin koulutuksen saanut Revuelta pitää maansa vammaispolitiikkaa alkeellisena. Koko infrastruktuuri perustuu vammattomien tarpeisiin. Vakavasti vammaiset saavat hoitoa, mutta lievästi vammaisille liikenee niukasti resursseja.
Parikymmentä vuotta vammaisten oikeuksia ajaneen Revueltan mielestä suurimmat haasteet piilevät kuitenkin vammaisten lähipiirissä.
”Perheet hyväksyvät vammaisuuden, mutta monet eivät opi elämään sen kanssa. Ihmisiltä puuttuu tietoa. Vammaisten potentiaalia ei osata hyödyntää.”
Monilta vammaisilta puuttuu myös rakkautta ja huolenpitoa.
”Tulemme opettajien kanssa aina siihen tulokseen, että vammaistyö vaatii erityisen kutsumuksen. Ilman sitä toiminta on vain teknistä, vailla sydäntä”, Revuelta miettii.
Perheiden ja lasten omat edistysaskeleet palkitsevat työssä eniten.
”Uskon, että olemme ylittäneet paljon rajoja perheiden sisällä. Nyt tahdomme vammaiset muiden ihmisten pariin, osaksi yhteiskuntaa.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2009