Argentiinasta on lähtöisin ehkä enemmän kansainvälisesti tunnettuja kirjailijoita kuin mistään muusta Latinalaisen Amerikan maasta. Nyt muutamien Jorge Luis Borgesin, Julio Cortázarin ja Ernesto Sábaton teosten lisäksi voi suomeksi lukea Manuel Puigin – jonkinlaisena kulttiklassikkonakin mainetta niittäneen – romaanin Hämähäkkinaisen suudelma. Aiemmin Puigilta on suomennettu vain Särkyneen sydämen tango vuonna 1978.
Seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi hallituksen vainoamaksi joutunut Puig (1932-1990) viimeisteli Hämähäkkinaisen suudelman maanpaossa Meksikossa. Vuonna 1976, samaan aikaan Argentiinan verisen sotilasvallankaappauksen kanssa, ilmestynyt teos joutui maassa kiellettyjen kirjojen listalle.
Hämähäkkinaisen suudelman päähenkilöt ovat argentiinalaisvankilassa saman sellin jakavat vallankumouksellinen Valentín ja alaikäiseen kohdistuvasta haureudesta tuomittu homoseksuaali Molina.
Puigin postmoderniksi määritellyssä romaanissa ei ole lainkaan ulkopuolista kertojaa, vaan se rakentuu kokonaan dialogin varaan. Osan päähenkilöiden välisestä puheesta muodostavat elokuvat, joiden yksityiskohtaisilla juonikuvauksilla Molina viihdyttää itseään ja sellitoveriaan.
Romaanin loppuosa koostuu tiedustelupalvelun selonteosta, jossa raportoidaan Molinan tekemisiä vankilasta vapautumisen jälkeen. Lisäksi Puig selostaa uuvuttavan pitkien ja tieteellisten alaviitteiden muodossa jälkifreudilaisia homoseksuaalisuus-teorioita, jotka päällisin puolin vaikuttavat muusta romaanista täysin irrallisilta.
Kyseessä on siis melkoinen tyylien ja kerrontatapojen sekamelska. Puig onkin tunnettu tavastaan yhdistää ”korkeaa” kirjallisuutta – esimerkkinä juuri erilaiset kerronnalliset kokeilut – ja populaarikulttuuria, tässä tapauksessa elokuvien juoniselostuksia ja tunteellisia boleroita, joiden sanoja Molina Valentínille hyräilee.
Hämähäkkinaisen suudelma ei ole kuitenkaan pelkkä kirjallinen kokeilu, vaan erinomaisen hyvin toimiva romaani. Sekä Valentín ja Molina henkilöinä että heidän suhteensa kehittyvät tavalla, jota on kiintoisaa seurata.
Samalla Hämähäkkinaisen suudelma on myös yhteiskunnallisesti kantaaottava teos. Vankiselli ja taustalla häilyvä kidutuksen uhka tukahduttavan, väkivaltaisen, poliittisen järjestelmän äärimmäisinä ilmentyminä täydentävät tehokkaasti Valentínin näkemyksiä vallankumouksellisen toiminnan välttämättömyydestä.
Teoksen keskeisin yhteiskunnallinen sanoma liittyy kuitenkin seksuaaliseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon, jota tuodaan esiin toisaalta alaviitteissä kommentoitujen teorioiden kautta, toisaalta juonen ja keskustelun tasolla. Taustalla on moderni ajatus ihmisestä pohjimmiltaan biseksuaalisena olentona. Niin ikään romaani näyttää, kuinka keinotekoisia stereotyyppiset sukupuoliroolit ovat.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2009