Pääkaupunkiseudulla jo noin joka viides siivooja on maahanmuuttaja. Määrä on kasvussa, sillä yhä harvempi kanta- väestöstä suostuu tarttumaan moppiin. Kun kova kilpailu, lukuisat toimijat sekä paikallista kieltä ja lainsäädäntöä tuntematon työvoima kohtaavat, ongelmilta ei aina voida välttyä.
Espoon käräjäoikeus antaa kesäkuun alussa tuomion jutussa, joka liittyy suureen harmaan talouden rikosvyyhtiin siivous-alalla. Syytettynä on 25 henkilöä seitsemästä eri siivousfirmasta. Heille vaaditaan muun muassa sakkoja, ehdollisia vankeusrangaistuksia ja jopa neljän vuoden liiketoimintakieltoja. Syytettyjen joukossa on suomalaisten lisäksi arabeja ja kurdeja.
Negatiivisessa valossa ovat paistatelleet myös suuret ja tunnetut siivousfirmat. Poliisi tutkii parhaillaan tapausta, jossa siivousjätti SOL toi suomalaisen alihankkijan avulla maahan kiinalaisia siivoojiksi.
Poliisi epäilee, että kiinalaisilta on nyhdetty kotimaassaan 8 000-13 000 euron välityspalkkioita. Lisäksi siivoojat ovat kertoneet allekirjoittaneensa Kiinassa työsopimuksen, joka eroaa SOL:n kanssa tehdystä suomenkielisestä sopimuksesta muun muassa koeajan osalta.
SOL:n henkilöstö- ja lakiasianjohtajan Juhana Olkkolan mukaan alihankkijana toimineen Seviritan taustat selvitettiin huolella ennen yhteistyön aloittamista.
”Olemme saaneet heiltä vakuutuksen, että he eivät ole näitä julkisuudessa puheena olleita välitysmaksuja perineet”, Olkkola vastaa epäilyihin.
”Nyt poliisi suorittaa esitutkinnan ja hyvä niin, jotta saadaan huhut hälvenemään.”
Työsopimuksen tekoa lykätään
Ulkomaalaistaustaisten siivoojien huonosta kohtelusta on kantautunut huhuja myös Maailman kuvalehti Kumppanin toimitukseen. Kysyimme seitsemältä Afrikasta ja Aasiasta muuttaneelta siivoojalta heidän kokemuksistaan.
Kielitaitoni oli huono, mutta erään tutun suosittelujen jälkeen sain työpaikan siivoojana isossa kuntosaliketjussa. Aloitin työt vielä samana päivänä, ja sovimme, että työsopimus tehdään myöhemmin.
Kuukauden jälkeen kysyin työsopimuksesta, jolloin minut erotettiin. Väitettiin, että olin tehnyt työni huonosti, vaikken ollut saanut kertaakaan moitteita mistään. Minua myös nimiteltiin todella törkeästi.
Palkkani perään minun oli kuulemma turha kysellä, koska kukaan ei kuitenkaan uskoisi, että olin ollut edes töissä.
Ystävien rohkaisuista huolimatta nainen ei uskaltanut tehdä rikosilmoitusta, koska pelkäsi vaarantavansa mahdollisuudet uuteen työpaikkaan. Samasta syystä hän – muiden haastateltujen tavoin – haluaa pysytellä tässä jutussa nimettömänä.
Kokosimme ulkomaalaissiivoojilta kuulemistamme ongelmista listan, joka löytyy jutun ohesta. Onko kyse yksittäistapauksista vai maan tavasta?
Kielitaidottomuus johtaa väärinkäsityksiin
PAM:n neuvottelupäällikkö Hannu Sironen nyökyttelee listaa kuunnellessaan. Tutulta kuulostaa.
”Valtaosaa siivoojista voisi kuvailla yksinäisiksi ratsastajiksi. Heillä on oma siivouskohteensa, eivätkä he juuri tapaa muita siivoojia. Näitä yksittäisiä ihmisiä on todella vaikea meidänkään tavoittaa, joten työpaikoilla saattaa tapahtua kyllä melkein mitä vaan.”
Yllättäen Sironen kertoo, että ulkomaalaistaustaiset siivoojat ovat järjestäytyneet liittoon kiitettävän aktiivisesti ja myös kyselevät oikeuksistaan taajaan. ”Helsingin aluetoimistoonkin tulee useita kyselyjä päivässä.”
Epäselvyyksiin löytyy Sirosen mukaan yleensä ratkaisu, eikä taustalla ole suuria vääryyksiä – jos aina vääryyksiä ollenkaan.
”Usein kyse on eri kulttuuritaustasta ja molemminpuolisesta kielitaidottomuudesta aiheutuvista väärinkäsityksistä”, hän kertoo.
Ongelmalistan viimeisestä kohdasta, harmahtavista alihankkijafirmoista tai välikäsistä Sironen ei ole kuullut. Hän kuitenkin arvioi, että viisi suurinta siivousfirmaa – joissa työskentelee 80 prosenttia siivoojista – pyrkii pitämään ”suurin piirtein huolta maineestaan”.
”Loput 20 prosenttia siivoojista työskenteleekin sitten lukuisissa pienemmissä firmoissa. Sehän tällä siivouspuolella on ongelmana, että näitä kaikkia ei kukaan pysty kontrolloimaan.”
Laillistettua orjuutta?
Oikeutta Siivoojille -liikkeen puheenjohtajalla Kirsti Kankaalla on asioista pari piirua raadollisempi näkemys. Listan asiat kuulostavat tutuilta, myös alihankintaa suorittavat välikädet.
”Tiedän, että sellaisia on. Niitä on kuitenkin vaikea jäljittää, kun ne siivousfirmat eivät kerro meille mitään”, hän ärähtää.
Siivoojakollegoidensa kanssa keskustellessaan Kangas on kuullut lukuisista epäkohdista: Siivousfirmat ovat valinneet mieleisiään luottamusmiehiä ja tehneet työsopimuksia viikoksi tai jopa päiviksi. Ulkomaalaisille on maksettu viiden euron tuntipalkkoja ilman mitään lisiä.
Ja ammattiliitto, se on Kankaan mielestä tipahtanut alan kehityksen kelkasta jo ajat sitten.
”Tämä on laillistettua orjuutta”, Kangas kivahtaa. ”Metrosiivoojilla on suullisia sopimuksia, etteivät he saa jutella muiden ihmisten kanssa. Sehän on palveluammatti!”
Ympäri maailmaa levittäytynyt Oikeutta Siivoojille -liike syntyi 1985 Yhdysvalloissa, missä siivoojien työehtoihin onkin saatu huomattavia parannuksia. Viimeisin taisteluvoitto tapahtui tämän vuoden alussa, kun siivoojille alettiin Hollannissa maksaa 10 euron tuntipalkkaa.
Suomeen Oikeutta Siivoojille -liike rantautui toissa vuonna.
”Ensiksi täytyy kohottaa siivoojien itsetuntoa, jotta he uskaltavat edes vaatia oikeuksiaan”, Kangas selvittää. ”Ja tämä ei tule jäämään muutamaan mielenosoitukseen.”
Työtunnit ilmoitetaan tekstiviestillä
Siivoojilta itseltään löytyy paljon kokemuksia alihankintaa hoitavista välikäsistä, pahimmillaan tällaisia:
Olin töissä suomalaisten pyörittämässä siivousfirmassa, joka maksoi ilta- ja sunnuntailisät.
Neljän kuukauden jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Jatkoin samoja töitä, mutta arabien pitämän alihankintafirman kautta. Lisiä tai sunnuntaikorvauksia ei enää maksettu, ja työtä tehtiin seitsemänä päivänä viikossa.
Lähetin työtunnit tekstiviestillä, ja rahat tulivat tilille merkinnällä ”pano”, eivät ”palkkana”. Olin toimittanut heille verokorttini ja tilille tulleesta summasta oli tehty joku vähennys. Mitään erittelyä en kuitenkaan palkastani saanut, enkä tiedä, onko palkastani vähennettyjä veroja koskaan tilitetty mihinkään.
Lähetimme ongelmalistan myös muutamille niistä siivousfirmoista, joiden nimet nousivat siivoojien haastatteluissa esiin.
Lassila & Tikanoja tyytyi vastaamaan kolmen rivin sähköpostilla, jonka mukaan heitä sitoo alan työehtosopimus, työsuhteita säätelevät lait sekä työntekijöiden yhdenvertaisuus.
Myös Servisolen toimitusjohtaja Terhi Kotkansalo vakuuttaa, että asiat ovat heillä kunnossa. Siivouskohteiden tuntimääriä on väitetty arvioidun epärealistisen pieniksi, mutta Kotkansalo vastaa muistuttamalla siivousfirmojen välisestä kovasta kilpailutilanteesta.
”Ihmisillä on virheellinen käsitys, että siivoojaksi voi ryhtyä kuka tahansa ilman mitään osaamista. Vain ammattitaitoiset siivoojat selviytyvät työstä annetussa ajassa, ja ammattitaitovaatimukset kovenevat entisestään nykyisessä matalasuhdanteessa.”
Kotkansalo kertoo, että alihankkijoita käyttäessään Servisole vaatii aina nähtäväkseen työntekijälistan passikopioineen sekä tarkastaa ”lain sallimin keinoin, että alihankkija noudattaa lakia ja rehellistä bisneskulttuuria”.
Onko Kotkansalolla sitten käsitystä Kumppanin haastattelemien ulkomaalaissiivoojien kertomista välikäsistä?
”Moni ulkomaalaissiivoojista haluaa toimia yrittäjänä, koska kokee sen kunnioitettavammaksi kuin työskentelyn ’vain siivoojana’. Nämä pienet ulkomaalaistaustaiset yritykset ovat varmastikin niitä yrityksiä, joissa ei aina osata tai haluta noudattaa kaikkia lain vaatimuksia”, Kotkansalo arvioi.
”Ja mikäli yrityksen toiminta perustuu epärehellisyyteen, toki kuvittelisin sortamisen olevan helpompaa, jos toinen asianosainen ei ymmärrä kieltä, lakeja ja maan tapoja.”
Hyvätapaisia työntekijöitä
SOL Palvelut Oy:llä on Suomessa noin 6 000 työntekijää, joista reilut 10 prosenttia on maahanmuuttajia. Henkilöstö- ja lakiasiainjohtaja Juhana Olkkolan mukaan kokemukset ulkomaalaisista ovat erittäin positiivisia.He ovat hyvätapaisia, tunnollisia eikä heillä ole ongelmia alkoholin kanssa.
”Se on joskus huomattu haasteeksi, että heidän on hirveän vaikea tulla kysymään, jos he eivät jotain tiedä. Joissain kulttuureissa omien kasvojen säilyttäminen tuntuu olevan varsinkin miehille hyvin tärkeää.”
Listaamistamme ongelmista Olkkola myöntää palkanmaksun virheet. Niitä SOL:ssakin joskus tapahtuu, koska tuntipalkkaa maksetaan kaksi kertaa kuussa 5 500 ihmiselle.
”Maahanmuuttajat haluavat tehdä paljon töitä, ja joskus sekaannus on voinut johtua siitä, että he ovat sopineet lisätöistään useamman esimiehen kanssa. Joskus harvoin taustalla voi olla myös se, että jollain meidän hyvin alemman tason esimiehellä on ollut väärä käsitys jostain työsuhteen keskeisestä seikasta.”
Olkkolan mukaan SOL:ssa työntekijöitä ei kielletä juttelemasta tai vertailemasta palkkojaan.
”Sen olemme kyllä ohjeistaneet, että siivot- tavissa kohteissa työskentelevien ihmisten asiat eivät meille kuulu eikä siivoojan ole niistä soveliasta udella. Työajan ulkopuolella he saavat tietysti jutella mistä haluavat.”
Epärehellisten välikäsien käytöstä Olkkolalla ei ole omakohtaisia havaintoja. Hän kuitenkin viittaa Espoon käräjäoikeuden rikosvyyhtiin todeten, että siinä valossa ”väite välikäsistä ei olisi mahdoton”.
Täytyy olla jotain mätää
Maailman kuvalehti Kumppanin haastattelemat siivoojat osasivat odottaa, ettei työnsaanti vieraassa maassa olisi helppoa. Silti vastaanotto yllätti.
Työvoimatoimiston avoimissa työ-paikoissa ensimmäinen kysymys on aina: ”Puhutko suomea?” Sitä kautta töihin on aivan mahdoton päästä.
Jos joku sitten päättää ottaa töihin, kohtelu on todella huonoa – kuin he olisivat tehneet suurenkin palveluksen jo pelkällä työhön ottamisella. Eikä sillä ole väliä, miten hyvin siivoat, aina tulee haukkuja.
Tiukat kielitaitovaatimukset ihmetyttivät paitsi sen vuoksi, että siivooja selviää työstään varsin vähällä kommunikoinnilla, myös siksi, että kielen käyttäminen oli joiltain erityisesti kielletty.
Siivosin yhdessä hampurilaisravintolassa, ja minulle sanottiin, etten saa puhua siellä olevien työntekijöiden kanssa. Minusta se kertoo aika paljon siitä, että jotain tällaisessa touhussa täytyy olla mätänä.
Ulkomaalaistaustaisten siivoojien ongelmat
Maailman kuvalehti Kumppani haastatteli seitsemää ulkomaalaistaustaista siivoojaa. Seuraavat työsuhteita koskevat ongelmat nousivat esiin useammassa kuin yhdessä haastattelussa:
- Ei kirjallista työsopimusta.
- Palkkoja tai niiden osia jäänyt maksamatta. Ehdotettu työehtosopimusta huonompaa palkkaa, koska ”et sinä kuitenkaan saa muualta töitä”.
- Siivouskohteille budjetoidut tuntimäärät (joilta palkka maksetaan) olivat epärealistisen pieniä. Joskus samaa kohdetta siivonneelle suomalaiselle maksettiin useammasta tunnista.
- Ilmoitus työvuoroista saattoi tulla tunnin varoitusajalla.
- Nimittely ja työn jäljestä valittaminen säännöllistä.
- Puutteellisella suomen kielen taidolla töitä sai vain, jos joku siivousfirman tuntema henkilö toimi suosittelijana.
- Kollegoiden ja asiakkaan työntekijöiden kanssa puhuminen kielletty.
- Työtä tehtiin alihankkijan tai epämääräisiksi jääneiden välikäsien kautta. Alihankintafirmoja pyörittivät usein ulkomaalaiset. Välikäsien käytännöt esimerkiksi ilta-, yö- ja viikonloppulisien, vapaapäivien ja verojen suhteen olivat hyvin epäilyttäviä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009