Kesähelteellä voi laiturinnokassa puuhastella muutakin kuin lukea, voi kuunnella. Siis linnunlaulun tai laineen liplatuksen sijaan kuunnella kirjaa.
Ensi alkuun todettakoon, että olen vahvasti perinteessä kiinni: kannatan kirjaa, kovia kansia ja lukemisen sietämätöntä vaativuuttakin. En ole tutustunut äänikirjoihin juurikaan.
Mutta ajatus auringosta ja silmät kiinni matkaamisesta houkutteli. Siispä asettauduin mattolaiturille ja laitoin silmät kiinni. No niin, antaa tulla, tuulta ja tarinaa. Valitsen kuultavaksi Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) Runeberg-palkitun esikoisromaanin Auringon asema.
”Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin.”
Auringon asema on lyyrinen ja loputtoman kaunis teos. Sen minä-kertoja piirtää kuvan elämästään, identiteetin hahmottumisesta egyptiläisen isän ja suomalaisen äidin tyttärenä. Kahden kulttuurin, kahden erilaisen ihmisen välistä pilkistää ja puhkeaa kukkaan minuus, osaksi luinen ja hauras kuin hiljaa kärsivä äiti; osaksi äänekäs ja lihaisa leijona kuin isä.
Auringon aseman lukija Vuokko Hovatta johdattaa pehmeästi mutta määrätietoisesti romaanin maailmaan. Hänen äänensä lämpö sopii kirjan sävyihin kauniisti.
Äänikirja on luettu, ei sen kummemmin dramatisoitu teos. Silti ääni on hyvin määrittävä tekijä, hyvässä ja pahassa – ennen kaikkea paljossa. Siinä missä kirjan lukija voi määrittää itse rytminsä ja valita lukukokemukselleen sopivia tulkintoja ja sävyjä, äänikirjan lukijaääni on niin vahva opas, että kuuntelukokemus on ennemminkin ”yhteistyötä”.
Auringon asema on romaanina itselleni tärkeä, ja kuunnellessani huomaan olevani hieman mustasukkainen lukijaäänelle. Lukemisen yksityisyys hälvenee.
Alun perin äänikirjat syntyivät näkövammaisten tarpeisiin. Ne ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan muidenkin keskuudessa vuosi vuodelta. Internetissä on muutamia äänikirjastoja, joista löytyy äänikirjoja ilmaiseksi. Tunnetuimpia tällaisista vapaaehtoisprojekteista ovat Librivox ja Project Gutenberg. Librivox käyttää tekstejä, jotka ovat jo tekijänoikeusvapaita, pyytää vapaaehtoisia tekemään niistä äänitteitä ja julkaisee syntyneen äänitteen tekijänoikeuksista vapaana.
Päästyäni yli mustasukkaisuuden tunteesta iloitsen laiturinnokassa. Äänikirjan matkassa on helppo viihtyä, kunhan antaa itselleen luvan. Keskittymisongelmia syntyy vain teknisistä syistä: kun täytyy painaa stoppia ja vaihtaa asentoa laiturilla, on vaikea löytää uudelleen tarkka kohta, johon äänikirjassa jäi.
Auringon asema on mainiota kesäkuunneltavaa. Kuulen Hovatan äänen vielä pitkään, unissanikin. Verkkokalvoille piirtyy oransseja kuvia, auringon ja varjon sävyttämiä kohtaamisia junassa, appelsiineja, voimakkaita mausteita, kahvitahroja. Lämminsävyisen äänikirjan kuunteleminen voi pelastaa sateisenkin kesän.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 6/2009