Tavaratalojen ekokosmetiikkaosastot ovat mullistuneet viimeisen vuoden aikana.

Aiemmin sai etsimällä etsiä sitä yhtä merkkiä, joka ei ollut eläimillä testattu. Nyt eri tavoin ”vaihtoehtoiset” merkit kilpailevat suurina hyllystöinä valtabrändien kanssa.

Vastuullinen kuluttaja on innoissaan. Niin paljon valinnanvaraa! Mutta samalla hämmentävää: luomu- ja ekokosmetiikka tuntuvat hämärtäneen eläinkokeettomuuden. Eikö eläinkokeettomuus olekaan eettisen tuotteen perusedellytys? Kriteerinä se on tuntunut selvemmältä kuin ekologisuus, johon sisältyy monia ongelmia kuljetusmatkoista pakkausmateriaaliin.

Monet eläinkokeiden vastustajat ovat kosmetiikan kuluttajina oppineet luottamaan eläinsuojeluliitto Animalian kosmetiikkalistaan.

Vastuullinen kuluttaja etsii listan käsiinsä. Se on varmasti pidentynyt moninkertaiseksi luomukosmetiikan kasvun myötä.

Mutta ei ole, vaan se näyttää lähes samalta kuin vuosi sitten.

Animalia listaa kosmetiikkatuotteet, jotka ovat liittyneet Humane Cosmetics Standard (HCS) -sertifikaattiin. Sen tunnistaa valkoisesta, iloisesti pomppaavasta pupusta purkin kyljessä. Merkin kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä monet ovat keksineet läiskäistä hämäävän samannäköisiä pupujusseja purnukoihinsa.

Suurin osa luonnonkosmetiikkaa myyvistä yrityksistä ei kuitenkaan ole sitoutunut HCS-sertifikaattiin vaan johonkin monista luonnonkosmetiikkasertifikaateista. Suomessa yleisin näistä on kansainvälinen BDIH. Siihen sitoutuneita tuotteita myydään esimerkiksi ekokaupoissa.

Jos alihankkija testaa

Isoin ero HCS:n ja BDIH:n välillä on se, että HCS ei salli kolmansienkaan osapuolten tekemiä eläinkokeita, sanoo Animalian kosmetiikkalistasta vastaava Laura Uotila.

HCS-sertifikaatin sivuilla varoitetaan yrityksistä, jotka sulkevat silmänsä alihankkijoidensa eläinkokeilta periaatteella ”mistä ei tiedetä, sitä ei ole olemassa.”

Animalian Uotila ei kuitenkaan halua olla liian kriittinen.

”En halua mustamaalata BDIH-sertifikaattia, sillä sekin on askel oikeaan suuntaan”, hän sanoo.

Animalian HCS-sertifikaatin saamisessa ehtona on ulkopuolisten tekemä tarkastus.

”Me Suomen Animaliassa voimme hyväksyä listallamme suomalaisia kosmetiikkamerkkejä, mutta seuraamme Go Cruelty Free -sivuston kansainvälistä listaa. Jos sieltä löytyy uusia Suomessa myytäviä tuotteita, liitämme ne listallemme”, tiedottaja Eeva Suhonen kertoo.

BDIH-sertifikaatin sivuilta ei löydy tietoa siitä, miten sertifikaatti varmistuu jäsentensä puhdasoppisuudesta. Sertifikaatin edustaja vastaa sähköpostitse, että ”tietenkin” tehdään myös tarkastuksia. Lisätietoja edustaja ohjaa kuitenkin hakemaan saksankielisille nettisivuille.

Oman harkinnan varassa

Kymmenien sertifikaattien laumaa Suomessa paimentaa Pro luonnonkosmetiikka ry. Se hyväksyy jäseniksi joko tunnetuilla sertifikaateilla hyväksytetyt luonnonkosmetiikkamerkit tai järjestön käyttämän konsultin Minna Viinikallion läpikäymät merkit. Järjestön tavoite on saada luonnonkosmetiikan markkinointiin selkeät säännöt.

Puheenjohtaja Maylis Karjalaisen mukaan järjestö toivoo, että viranomaiset ottaisivat alan valvonnan kontolleen.

Vaikuttaa siltä, että kaikki haluavat oman sertifikaattinsa omilla mausteillaan. Samalla kyräillään toisia epäluuloisina.

Kuluttajien kannalta olisi kuitenkin helpompaa, jos sertifikaatteja olisi vähemmän. Eikö voitaisi hyödyntää kuluttajille tutumpia sertifikaatteja, kuten vaikkapa Animalian listaa?

”Eläinkokeettomuus on useimman kansainvälisen sertifikaatin perusvaatimuksissa. Tämä selittää sen, että Animalia ei juuri alaa kiinnosta. Se ottaa tietääkseni maksun sivuillaan esiintymisestä, mikä jo sertifioidun merkin näkökulmasta on ’tårta på tårta’”, Karjalainen vastaa.

HCS-sertifikaatin auditointi maksaa yrityksille jonkun verran, myöntää Animalian tiedottaja Suhonen. ”Animalia ei hyödy listasta taloudellisesti, mutta tarkastuksia tekevä yritys veloittaa yrityksen koon ja tarkastukseen menevän ajan mukaan.”

Aatteettomat haluavat apajille

Pro luonnonkosmetiikka ry:n Karjalainen epäilee HCS-sertifikaattiin sitoutuneiden yritysten vilpittömyyttä. Sen sijaan luonnonkosmetiikkaa edustavien yritysten eettisyyteen hän luottaa:

”Moni luonnonkosmetiikkamerkki on aikoinaan syntynyt ideologiselle pohjalle, joka korostaa puhtautta, luonnon kunnioittamista, turvallisuutta. Perustajat eivät olisi voineet ajatellakaan eläinkokeita.”

Terveellä järjellä voi tietysti päätellä, että jos kosmetiikka sisältää pelkästään tuhansia vuosia ihmisen käytössä olleita luonnontuotteita, ei kysymys eläinkokeista ole mielekäs.

Ongelmana on kuitenkin alan kirjavuus. Alalle pyrkii ”aatteettomia” liikeyrityksiä, myöntää Karjalainen.

”Seurauksena on harhaanjohtavaa markkinointia, jota mikään taho ei valvo. Valitettavasti luonnollista mielikuvaa rakentava merkki ei aina sitä ole. Ennen kuin tilanne selkiytyy ja alalle tulee selkeät säännöt, luotettavan vastauksen saaminen on kuluttajan salapoliisintyön takana.”

Karjalaisen neuvo kuluttajalle on etsiä pakkauksesta sellaista sertifikaattia, johon luottaa ja hakea lisätietoja tuotteiden nettisivuilta.

Eu suunnittelee sertifikaattia

Kuluttajan kannalta Animalian lista on helpompi hahmottaa kuin useat keskenään päällekkäiset luonnonkosmetiikkalistat. Animalian HCS pitäytyy kriteereissään tiukasti eläinkokeettomuudessa. Niihin eivät kuulu tuotteen ekologisuus tai luonnonmukaisuus. Sen listoilla on silti myös luonnonkosmetiikkaa valmistavia yrityksiä, kuten suomalainen Valanni.

Valannin toimitusjohtaja Anni Linnavirta perustelee sertifikaatin hankkimista sillä, että se on kuluttajien arvostama. ”Olemme saaneet tunnuksen vasta hiljattain, mutta olemme jo saaneet kiitosta siitä. Toivottavasti se tuo positiivista näkyvyyttä. Listalla on varsin vähän suomalaisia yrityksiä, joten itse olemme tästä ylpeitä.”

Valanni odottaa parhaillaan, että EU saisi aikaan yhtenäisen luonnonkosmetiikan sertifikaatin tänä vuonna.

”Nyt sertifikaatteja on kymmeniä, ja kaikilla vähän eri kriteerejä. Päälinja toki on sama. Olemme huolehtineet, että reseptimme vastaavat näitä kriteerejä”, Valanni sanoo.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 7-8/2009