HANNA LEIVONNIEMI

Arba wa nosin kaupunginosa Kairossa on köyhää aluetta, jossa asuu paljon Sudanista paenneita ihmisiä.

Kaksi huonetta käsittävä asunto Arba wa nosin kaupunginosassa Kairossa on pimeä ja ikkunaton. Kostean kellarin lemu tunkeutuu kaikkialle, vaikka ulkona paistaa aurinko täydeltä terältä.

Pienellä laverilla istuu Sudanista paennut Malka Hassan siskonsa Mona Gomaan kanssa. Sylissä on vasta 9 kuukauden ikäinen Abdelhamed-vauva. 9-vuotias Hagar ja 6-vuotias Murad pyörivät turhautuneina jaloissa, mutta Hassan ei uskalla päästää heitä ulos.

”En päästä lapsia koulun jälkeen minnekään. Pelkään heidän henkensä puolesta.”

Syynä Hassanin pelkoon ovat Kairoa hallitsevat kaksi sudanilaisjengiä Lost boys ja Outlaws eli ”Kadonneet pojat” ja ”Lainsuojattomat”. Nämä jengit ovat jakaneet Kairon kahtia ja hallitsevat alueitaan väkivallalla.

”Heillä on pitkät miekat, jotka he ovat laittaneet kulkemaan löysien farkkujensa taskusta pitkin reittä alaspäin. Niillä he silpovat ihmisiä”, Hassan kertoo. ”He saattavat pyytää rahaa ohikulkemisesta. Jos et maksa, he silpovat sinulta käden tai jalan tai uhkaavat tappaa. Kahviloissa näkee ihmisiä, joilla on arpia kasvoissa tai käsissä. Ne ovat jengien tekosia.”

Hän kertoo myös, miten jengit tunkeutuvat ihmisten koteihin, varastavat rahat, kännykän, television ja pahoinpitelevät asukkaat. ”Jengiläiset ovat kuin eläimiä, eivät kunnioita ketään.”

Viranomaiset ummistavat silmänsä

Jengit rekrytoivat nuoria liittymään joukkoonsa. ”He saattavat sanoa: liity meihin tai kuolet. Joskus he sieppaavat 10-vuotiaita lapsiakin ja vievät heidät kadulle. He näyttävät, miten ryöstellään ja varastetaan ja käytetään huumeita. Jotkut ryöstetyistä palaavat, mutta useimmat eivät. Heidät on pakotettu mukaan jengiin, emmekä tiedä, mitä heille on tapahtunut”, Hassan kertoo surullisena.

Hän pelkää omille lapsilleen käyvän samoin. ”Jollemme pääse Egyptistä pois, olen varma, että menetän lapseni jengeille viimeistään, kun he täyttävät 12 vuotta.”

Hassan syyttää Egyptin viranomaisia siitä, että nämä ummistavat ongelmalta silmänsä. ”Egyptin poliisi ei tee mitään, niin kauan kuin jengit eivät hyökkää egyptiläisten kimppuun. Tiedämme monia tapauksia, joissa sudanilaispakolainen on tehnyt ilmoituksen poliisille, mutta poliisi ei edes kirjaa asiaa ylös. Edes egyptiläiset eivät tiedä ongelman olemassaolosta, mutta me elämme jatkuvassa pelossa. Meillä ei ole turvaa missään.”

Myös Sudanin suurlähetystö on naisen mukaan haluton yhteistyöhön. ”Suurlähetystöstä sanotaan, että olemme YK:n pakolaisjärjestön vastuulla, koska olemme tulleet maahan laittomasti.”

Viranomaisten välinpitämättömyyden taustalla uskotaan olevan vuoden 2005 tapaus. Egyptiläiset turvallisuusjoukot tappoivat ainakin 27 sudanilaista, jotka olivat istumalakossa. Kairon amerikkalaisen yliopiston (AUC) raportin mukaan poliisit päättivät pestä kätensä jengeistä tapauksen jälkeen.

BBC:n mukaan Egyptin hallitus on todennut ottaneensa askeleita sudanilaispakolaisten elinolojen parantamiseksi, mutta hallitus ei suostunut kommentoimaan virkavallan toimia tai niiden puutetta.

Jumissa ilman rahaa ja työtä

Sudanilaispakolaiset saapuvat Egyptiin suurin toivein. He uskovat pääsevänsä turvaan kotimaansa väkivaltaa, saavansa töitä, pääsevänsä ehkä johonkin kolmanteen maahan pakolaisina ja pystyvänsä aloittamaan elämänsä alusta.

Egyptissä todellisuus katkaisee haaveilta siivet nopeasti. 80 miljoonan ihmisen maassa köyhyys on jo ennestäänkin syvää.Inflaatio laukkaa eivätkä egyptiläisetkään löydä työtä pääkaupungista.

”Sudanilaiset taistelevat samoista pienistä resursseista egyptiläisten kanssa. He liittyvät urbaaniin köyhälistöön, asuvat Kairon köyhimmissä kortteleissa, usein neljäkin perhettä yhdessä pienessä asunnossa. Hygienia on huonoa, ja taudit leviävät. He ovat jumissa Egyptissä ilman rahaa, työtä tai pääsyä maan terveys- ja koulutusjärjestelmään”, kertoo pakolaisia Egyptissä auttavan Refuge Egypt -järjestön johtaja Jonathan Lee.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan Egyptissä on hieman yli 40 000 rekisteröityä pakolaista. Joidenkin arvioiden mukaan heitä saattaa olla jopa 5 miljoonaa.

Leen mukaan monet pakolaiset yrittävät palata Sudaniin huomatessaan elämän olevan Egyptissä liian vaikeaa. Väkivalta Sudanissa ajaa heidät kuitenkin takaisin.

”Tällöin he jäävät kaiken tuen ulottumattomiin, sillä YK:n pakolaisjärjestö ei rekisteröi heitä uudestaan ja näin he menettävät pakolaisstatuksensa. Etelä-Sudanista saapuvat eivät enää saa pakolaisstatusta, se on varattu vain Darfurista tuleville”, Lee kertoo.

Hiphopilla rakennetaan identiteettiä

Moni sudanilaislapsi on nähnyt oman maansa julmuudet ja sen jälkeen kasvanut Egyptissä lähes yksin, kun vanhemmat joutuvat taistelemaan elannon hankkimiseksi. Jengit syntyvät toivottomuuden tunteesta.

”Egyptissä naisen on helpompi saada työtä kuin miehen, sillä naisia palkataan kotiapulaisiksi perheisiin. Näin ollen äidit pääsevät käymään kotona vain ehkä kerran viikossa”, kertoo Refuge Egyptin nuoriso-ohjaaja Malis Basha. ”Miehet taas eivät ole tottuneita huolehtimaan lapsista, vaan jättävät heidät helposti oman onnensa nojaan ja lähtevät itse kahviloihin muiden miesten kanssa. Tapahtuu ikäviä asioita, sek-

suaalista väkivaltaa ja heitteillejättöä. Lapset muodostavat oman alakulttuurinsa, soittavat musiikkia ja katselevat väkivaltavideoita ottaen oppia sieltä. He eivät ole mielestään saaneet mitään Egyptiltä ja nyt he ottavat haluamansa väkisin.”

Jenginuorten kanssa työskentelevä Basha yrittää saada nuoret puhumaan toistensa kanssa. ”Järjestämme jalkapallo-otteluita ja hiphop-kursseja, joiden avulla saamme jengit luonnollisella tavalla samaan tilaan. Nuoret tarvitsevat jotain muuta kuin väkivaltaa, jolla purkaa energiaansa. He tarvitsevat identiteetin ja sitä heillä ei ole. Me yritämme rakentaa sitä”, Basha kertoo.

Hänen mukaansa iso osa sudanilaisnuorista kuuluu jompaankumpaan vallitsevista jengeistä. ”En osaa sanoa tarkkoja lukuja, mutta molempiin ryhmiin kuuluu satoja nuoria. Suurimmaksi osaksi jengiläiset ovat alle 30-vuotiaita poikia, mutta myös tyttöjä on mukana.”

Basha uskoo, että jos nuoret löytäisivät terveellisen keinon purkaa aggressiotaan, väkivaltakin voitaisiin saada kuriin. ”Suurin osa heistä on aivan tavallisia lapsia ja nuoria, mutta he ovat ajautuneet väärille urille. Moni haluaisi päästä irti jengistä, mutta he eivät voi siinä pelossa, että jengi hyökkää heidän kimppuunsa. On helpompaa olla vahvan puolella, muuten oma turvallisuus on vaarassa.”

Sudanilaisten limbo

Vuonna 2005 Sudanissa hallitus ja kapinalliset tekivät rauhansopimuksen. Käytännössä väkivaltaisuudet jatkuivat. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR linjasi siitä huolimatta, että sudanilaispakolaisia voitiin palauttaa Sudaniin, joskaan heitä ei pakotettaisi palaamaan. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Egyptissä asuvat sudanilaiset eivät saa pakolaisstatusta, eivätkä myöskään työtä tai koulutusta. HM.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 7-8/2009