Barack Obaman vaalikampanja kiehtoi koko maailmaa. Vaikka Afrikka on aina saanut kantaakseen suurimman taakan Amerikan loputtomasta raaka-ainenälästä, oli myös Afrikassa ilmassa toiveikasta, aavistuksen vastentahtoistakin innostusta.
Obamahan oli kuitenkin mantereen oma poika. Mies, joka saarnasi muutosta – mies, joka omien kokemustensa avulla ymmärtäisi jotain tavallisen ihmisen arjesta. Moni odottikin, että Yhdysvallat uudistaisi suhteitaan Afrikkaan niin, että ne pohjaisivat kunnioitukseen ja yhteistyöhön.
Jos ei lasketa pikaista pyrähdystä Egyptiin, Obama valitsi ensimmäiseksi kunnon vierailukohteekseen Afrikassa Ghanan. Ghana sai kunnian, koska parien onnistuneiden vaalien jälkeen se kelpaa mantereellaan demokratian johtotähdeksi.
Istuin innoissani sohvalle kuulemaan Obaman Afrikka-puhetta. Hän antoi korruptoituneiden afrikkalaisjohtajien kuulla kunniansa. Ihan reilua, ajattelin, sen he ansaitsevatkin. Samaan hengenvetoon Obama neuvoi afrikkalaisia unohtamaan kolonialismin ja lakkaamaan syyttämästä sitä asioista, jotka mantereella ovat menneet pieleen.
Mitä – kuulinko oikein? Pyytäisikö Obama juutalaisia unohtamaan juutalaisvainot? Tai mustia amerikkalaisia unohtamaan orjuuden?
Seuraavaksi oli vuorossa toivon ja mielekkään kanssakäymisen sanoma. Obama houkutteli Afrikkaa yhteistyöhön Africomin, Yhdysvaltain armeijan Afrikan alueen esikunnan kanssa.
Tässä sitä taas mennään, mietin. Sama vanha tarina Yhdysvaltojen ja Afrikan välisistä suhteista. Vain kertojaääni on vaihtunut. Pitäisikö meidän siis vain unohtaa kaikki ne vallankaappaukset ja sortohallinnot, joissa Yhdysvalloilla oli näppinsä pelissä? Viimeinen asia mitä Afrikka tarvitsee ovat amerikkalaiset sotilaat ja sotilastukikohdat.
Afrikassa toivoa olisi nostattanut puhe, jossa olisi mainittu velkojen mitätöinti, vaadittu reilumpaa kauppapolitiikka ja mielekkäämpää kehitysyhteistyötä. Sen sijaan Obama puhui afrikkalaisille alentavaan sävyyn. Hän kohteli koko mannerta kuin lasta. Hän tarjoili vanhaa tuttua strategista linjaa ja varmisteli, että Yhdysvallat saisi osansa Afrikan raaka-aineista. Kiinan vaikutusvalta mantereella on lisääntynyt ja kilpajuoksu Afrikan raaka-aineiden perässä käy yhä kiivaana.
Obama unohti mainita jotakin: Ghanasta on löytynyt öljyä, noin 40 miljardin dollarin edestä. Yhdysvaltain energiaviranomaisten mukaan Yhdysvallat tuo nyt öljystään 15 prosenttia Länsi-Afrikasta. Osuuden toivotaan kasvavan 24 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.
Olen pettynyt sinuun, herra presidentti. Olen kyllä valmis keskustelemaan mielipide-eroistamme oluttuopillisen ääressä, joko sinun takapihallasi, tai minun.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2009