Ota köyhiltä, anna rikkaille

Mitä tapahtuu, kun ensimmäiset sadot kuljetetaan Etiopiasta pois samalla, kun tuhannet jonottavat ruoka-apua, kysyy Wanjiku wa Ngugi.

”Viehättävä, laaja, hedelmällinen maa, matala vuokra, runsaat vesivarat, halpa työvoima…” kuuluu maanvuokrausmainos Etiopiassa. Vailla ironian häivääkään Etiopian hallitus on markkinoinut aggressiivisesti maataan ulkomaalaisille. Uuden trendin mukaan köyhät valtiot tarjoavat peltomaitaan rikkaille, jotka haluavat välttää ruokakriisin. Maita käytetään myös etanolin tuotantoon länsivientiä varten.

Kyseessä on déjà vu -ilmiö vuoden 1884 Afrikka-ryntäyksestä, jolloin kukaan ei kysynyt paikallisilta, oliko heistä hyvä ajatus, että heidän maansa muutettiin raaka-ainevarastoksi pohjoista varten. Nykyisin maakaupat neuvotellaan suljettujen ovien takana. Niissä köyhdytettyjen valtioiden korruptoituneet hallitukset vuokraavat maata ulkomaiden hallituksille ja ylikansallisille yrityksille jopa 99 vuodeksi.

Miten nämä valikoituneet mukana olijat oikeuttavat viimeisimmät maakahminnat? Raha tietysti vaihtaa käsiä, luultavasti kehitysmaiden teollistumisen hyväksi ja infrastruktuurin parantamiseksi. Varmaa on, ettei näissä vaihtokaupoissa ole mitään oikeudenmukaista. Niitä motivoivat paikallisen hallituksen luokkaintressit ja monikansallisten yritysten pääomakeinottelu.

Maailmanlaajuinen lama tuottaa miljoonia työttömiä miljoonien riistettyjen talonpoikien seuraksi. Siksi ei ole humaania anastaa valtavia maa-alueita ja käyttää maattomia työläisiä toisen maan tuotantoa varten. Silti vuokraustrendi voimistuu. International Food Policy Research Instituten mukaan noin 15–20 miljoonaa hehtaaria viljelymaata Afrikassa, Kambodñassa, Pakistanissa ja Filippiineillä on jo vuokrattu rikkaille maille.

Tansaniassa yli 20 eurooppalaista yritystä haluaa perustaa jathropa- ja palmuöljyviljelmiä biopolttoaineiden tuotantoa varten. Ghanassa jathropa on korvannut voipuun, josta paikalliset ovat saaneet perinteisesti ruokaa, lääkkeitä ja eläinrehua.

Myös ympäristö kärsii, kun ruuan tuotantoa pyritään lisäämään yksipuolisella viljelyllä ja lannoitusaineilla. Maanvuokrauksessa käytetään hyväksi myös pohjavettä, josta koituu lopulta ongelmia paikallisille. Pitkän aikavälin vaikutukset painavat enemmän kuin lyhyen aikavälin hyödyt.

On vaikea käsittää ajatusta, että valtiot, joissa miljoonat ihmiset elävät ruoka-avun varassa, vuokraavat viljelykelpoisen maansa muiden ruokintaan. Mitä tapahtuu, kun ensimmäiset sadot Etiopiasta kuljetetaan pois samalla, kun tuhannet ihmiset jonottavat ruokaa?

Kirjoittaja on kenialaissyntyinen kustannustoimittaja ja aktivisti.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu