A jatus on hieno: brasilialaisen favelan reunamille raivattaisiin viljelypalstat, joilla vähävaraiset asukkaat voisivat kasvattaa hyötykasveja omaan käyttöönsä. Ihmisillä olisi mielekästä puuhaa, ja ympäristö näyttäisi paremmalta.
Ajatus on peräisin suomalaiselta maisema-arkkitehdilta Vilja Larjostolta. Hän on tehnyt huolelliset vihersuunnitelmat 300 asukkaan favelaan. Tämä Vila Brandão -niminen alue sijaitsee Salvadorin metropolissa keskeisellä paikalla, meren rannalla. Ympärillä asuu varakasta väkeä, ja rannassa on jahtiklubi.
Sekä suuryritykset että kaupunki havittelevat maita omiin kiinteistöhankkeisiinsa.
Vila Brandão on kehittynyt hökkelikylästä, ja sen infrastruktuuri on melko olematon. Rinteet, joille Larjoston suunnittelemat trooppiset terassiviljelmät voisi rakentaa, ovat jätteiden peitossa.
Siinä oli haastetta Larjostolle, joka teki suunnitelman omana lopputyönään.
Ristiriitojen keskelle
Käytännössä Larjosto teki suurimman osan lopputyöstään Suomessa, mutta hän vietti muutamia kuukausia paikan päällä.
Pian kävi ilmi, ettei siellä ollut lainkaan otollista maaperää vihreille suunnitelmille. Larjosto luuli, että favelassa toimisi jonkinlainen asukasyhdistys, mutta se ei ollutkaan aktiivinen. Sen sijaan asukkaiden kesken kyti ristiriitoja, ja Larjostokin joutui niiden keskelle.
Kerran Larjosto onnistui pitämään lapsille viljelytyöpajaa, jonka aikana lapset muun muassa väsäsivät hauskoja siemenpommeja ja heittelivät niitä maastoon. Epäluuloiset vanhemmat eivät innostuneet.
Larjosto jäi lopulta täysin yksin suunnitelmansa kanssa. Brasilian kaltaisessa maassa on ilman kontakteja vaikea tavoittaa julkisia tahoja.
Itsekritiikki on paikallaan
Larjosto tietää, että kaikki favelat eivät ole samanlaisia. On myös niitä, joissa on enemmän yhteisöllisyyttä, parempi fiilis.
Mutta hän tavallaan myös ymmärtää asukkaiden asennetta.
”Suunnitelmia pitää toteuttaa heidän ehdoillaan. Onhan tämä vähän jälkikolonialistista”, Larjosto huomauttaa itsekriittisesti.
”Kyllä mua etukäteen varoiteltiin, ettei Vila Brandãossa ole lainkaan resursseja.”
Vila Brandãon jälkeen Larjostolle on kuitenkin ehdotettu Brasiliassa muutamia kohteita, jonne kaivattaisiin viljelypalstoja. Niin mielellään kuin Larjosto jatkaisikin työtään, siihen tarvittaisiin taloudellista tukea.
Kaupunkiviljely on tai olisi Larjoston mielestä ihanteellista ympäristösuunnittelua, koska se on sekä hyödyllistä, ekologista että kaikin puolin elähdyttävää toimintaa. Faveloiden asukkailla on usein huono omanarvontunto.
Larjosto ei lannistunut Brasilian kokemuksistaan vaan sanoo olevansa edelleen optimisti.
Toisen elinkeino, toisen harrastus
Kaupunkiviljelystä on tullut suoranainen hitti länsimaissa. Larjostokin oli mukana Helsingin Kalasataman viljelyksillä viime kesänä.
Ero Brasilian oloihin on kuitenkin selvä.
”Siellä se voisi olla elinkeino, meille se on harrastus.”
Yhteistä on kuitenkin ajatus, että maatalous voisi näkyä myös kaupungeissa ja kaupunkisuunnittelussa.