Uutisten linkittämisen pitäisi näinä päivinä olla helppoa. Silti usein käy niin, ettei kaksi samasta aiheesta kertovaa uutista kohtaa.
Usein kyseessä ovat uutiset, jotka kertovat yhdestä ilmiöstä kahdesta eri näkökulmasta. Niiden ongelmana on yhteisten hakusanojen puute.
Hyvä esimerkki sellaisista sanoista ovat ”mellakka” ja ”fossiiliset polttoaineet”.
Elokuussa palstatilaa niitti Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tutkimus, jonka mukaan fossiilisten polttoaineiden kulutusta tuettiin maailmassa vuonna 2008 peräti 439 miljardilla eurolla. Suurimman osan tuesta maksavat kehitysmaat.
”Tuet hyödyttävät tutkijoiden mukaan tyypillisimmin varakkaita talouksia, sillä köyhimmillä ei ole varaa esimerkiksi autoon”, kiteytti Helsingin Sanomien verkkouutinen.
Uutinen herätti ymmärrettävää ärtymystä. Tukea nyt ilmaston saastuttamista ja rikkaiden autoilua, sulaa hulluutta.
Syyskuussa uutisiin nousivat hetkeksi yhden pienen maan mellakat. Tällä kertaa kyseessä oli Mosambik. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen joutui kääntymään rajalta takaisin, kun maassa protestoitiin sähkön, veden, leivän ja polttoaineiden hintojen korotuksia.
Kaduilla ei suinkaan ollut bensalaskuistaan suuttunut autoileva keskiluokka, vaan vihaiset nuoret miehet kaupungin laitamilta.
Mosambikissa elinkustannukset ovat nousseet huimaa tahtia. Nousuun on kaksi keskeistä syytä: valuutan arvon alamäki ja valtion päätös lakata tukemasta fossiilisia polttoaineita. Polttoaineen kallistuminen heijastui heti niin sähkön, veden kuin leivänkin hintaan.
Mellakoissa kuoli 13 henkeä ja hallitus päätti pyörtää osan päätöksistään.
Yhteiskuntarauhan nimissä leivän hinnan korotukset peruttiin ja köyhiä varten sorvattiin ”sosiaaliset tariffit”: vähän kuluttavat saavat sähkönsä ja vetensä entiseen hintaan.
Paljon parjatut fossiilisten polttoaineiden tuet tulivat siis takaisin, ainakin osittain. Samoin rauha kaduille.