Teräs herättää tällä hetkellä maailmalla suuria poliittisia ja taloudellisia intohimoja. Se on taloudellisen kehityksen perusraaka-ainetta, jota tarvitaan lähes kaikessa aineellisessa tuotannossa, kuten talojen, teiden, siltojen, aseiden, koneiden ja laitteiden valmistuksessa.

Kaivos- ja terästeollisuus ovat maailman suurimmat raskaan teollisuuden sektorit, joten kyse ei ole pienistä intresseistä. Nyt monet maat pelkäävät alan vaikutusvallan valuvan kohti Kiinaa, jonka talouskasvu mullistaa maailman teräsmarkkinoita.

”Jännitteet alalla ovat kasvaneet”, Metallinjalostajat ry:n toimitusjohtaja ja Teknologiateollisuus ry:n viestintäjohtaja Mika Nykänen sanoo.

Kiinan rooli maailman teräsmarkkinoilla on kasvanut nopeasti. Maailman teräksentuottajien järjestön World Steel Associationin mukaan maan teräksentuotanto kasvoi yli 150 prosenttia vuosina 2003–2009, kun samaan aikaan muun maailman tuotanto laski.

Nyt Kiina tuottaa jo lähes puolet maailman teräksestä. Kiinan tuotannon nopean kasvun taustalla on erityisesti sen oman teräksenkysynnän kasvu, mutta se tuottaa terästä yhä enemmän myös vientiin.

Kiina kiristää otettaan terästeollisuudesta

Koska teräksen rooli taloudellisessa kehityksessä on tärkeä, Kiinan valtio on ottanut maan terästeollisuutta tiukemmin otteeseensa. Valtionyritykset ovat toiminnallaan talloneet yksityisessä omistuksessa olevaa terästeollisuutta ja kaventaneet sen itsenäisiä toimintamahdollisuuksia.

Economic Observer -lehden mukaan Kiinan viranomaiset ovat asettaneet yksityisomistuksessa oleville teräsyrityksille tuotantorajoituksia ja vaikeuttaneet niiden mahdollisuuksia saada tarvittavia lupia ulkomaankauppaan ja maankäyttöön. Maa on myös rajoittanut ulkomaisia investointeja.

Viranomaisten toimien myötä yksityisten teräsyritysten toimintamahdollisuudet ovat heikentyneet. Vastikään yksi maan suurimmista yksityisomistuksessa olevista teräsyrityksistä, Rizhao Iron and Steel Company, fuusioitiin valtion omistamaan Shandong-ryhmään. Fuusion taustalla oli erityisesti valtion halu kasvattaa rooliaan teräsalalla, Economic Observer kertoo.

Oman terästeollisuutensa lisäksi Kiina kasvattaa rooliaan teräksen maailmanmarkkinoilla. Maa on panostanut merkittävästi terästeollisuutensa teknologiseen kehitykseen, ja sen teollisuus pystyy tuottamaan korkeatasoisia tuotteita tehokkaasti. Tuotantoteknologia on modernia.

Kauppapoliittista kitkaa

Vaikka tähän asti Kiinan terästeollisuus on palvellut lähinnä sen omaa kysyntää, länsimaiden terästeollisuus kohtaa yhä kovempaa kilpailua Kiinasta. Tämä on sähköistänyt kauppapolitiikkaa.

Erityisesti huomiota ovat saaneet Kiinan ja Yhdysvaltain väliset kiistat. Kiinaa ovat ärsyttäneet Yhdysvaltain käyttämät suojatullit, joiden vastavetona se on asettanut omia tullejaan yhdysvaltalaisille terästuotteille. Yhdysvallat on puolestaan syyttänyt Kiinaa tukiaisten käytöstä oman teollisuutensa pönkittämisessä.

Viimeksi syyskuussa Yhdysvallat nosti Maailman kauppajärjestö WTO:ssa jutun Kiinaa vastaan tämän terästuotteille asettamista tuontirajoituksista. Kiinalaisyritykset ovat myös hankkineet omistusosuuksia yhdysvaltalaisista teräsyrityksistä päästäkseen käsiksi näiden tuotantoteknologiaan, mikä on herättänyt huolta Yhdysvalloissa.

Maailman teräsmarkkinoilla on totuttu kauppapoliittisiin kiistoihin, joten mistään uudesta ilmiöstä ei ole kyse. Maat ovat aiemminkin olleet valmiita turvautumaan kauppapolitiikkaan strategisesti tärkeän teollisuudenalan suojaamiseksi.

Uutta Kiinan nousussa on kuitenkin se, että jatkuessaan se voi muuttaa pysyvästi maailman terästeollisuuden tuotannon sijoittumista ja alan kauppavirtoja. OECD:n mukaan maailman teräksentuotantoa on vaivannut ylikapasiteetti, minkä seurauksena osan terästeollisuuden olemassaolo on uhattuna.

Jos Kiinan teräteollisuuden kasvu jatkuu nykyisen kaltaisena, kauppapoliittiset konfliktit voivat yleistyä. ”Keskipitkällä aikavälillä Kiinan nopean kasvun odotetaan jatkuvan. Jos sen oma teräksentarve ei kasva vastaavasti, maailmanmarkkinoilla tullaan näkemään myllerrystä”, Nykänen sanoo.

Kiina rohmuaa rautaa

Terästä valmistetaan rautamalmista. Kiina on myös maailman suurin rautamalmin tuottaja, mutta sen omat rautamalmivarannot eivät riitä vastaamaan sen valtavia tarpeita. Maa on siten riippuvainen rautamalmin tuonnista, mikä on saanut Kiinan kiristämään otettaan myös maailman rautamalmimarkkinoista.

”Kiina toimii eri periaatteilla kuin perinteisemmät teräksentuottajamaat”, ulkoasiainsihteeri Helena Silvonen ulkoministeriön kauppapoliittiselta osastolta sanoo.

Vielä kymmenen vuotta sitten maailman rautamalmin kaupasta 10 prosenttia suuntautui OECD:n mukaan Kiinaan, mutta viime vuonna maan osuus oli jo lähes kaksi kolmasosaa. Näin nopea Kiinan roolin vahvistuminen on saanut rautamalmin tuottajat seuraamaan sen toimia pelonsekaisesti. Merkkejä maan aktiivisuuden kasvusta maailman rautamalmimarkkinoilla on jo nähty.

Rautamalmia tuottava kaivostoiminta on globaalisti hyvin keskittynyttä. Alaa hallitsee muutama lähinnä Brasiliassa ja Australiassa toimiva suuryritys, kuten Vale, Rio Tinto, BHP Billiton ja Aquila Resources. Kiina on kiinnostunut hankkimaan itselleen päätösvaltaa näissä yrityksissä, jotta se saisi tulevaisuudessakin turvattua rautamalmin saantinsa ja suotuisan hintakehityksen.

Elokuussa 2009 Kiina osti valtionyrityksensä kautta 15 prosenttia Aquila Resourcesin osakkeista. Kaikki Kiinan yritykset hankkia osuuksia ulkomaisista yrityksistä eivät kuitenkaan ole onnistuneet. Sen yritykset lisätä omistustaan Rio Tintosta vuonna 2009 torjuttiin, The Economist -lehti kertoo.

Pelko Kiinan halusta kontrolloida markkinoita säilyy kuitenkin vahvana. Maan talouskasvu tuskin on hidastumassa, joten sen nousun aiheuttamat taloudelliset ja poliittiset jännitteet leimannevat rauta- ja teräsmarkkinoita vielä pitkään.