Tundramatiks lähti aikoinaan fundamentaalisesta kelasta yhdistää Suomessa unohdettu kansanmusiikki ja konstailematon punk.
Nykyinen orkesterini on varsinainen superkokoonpano. Rumpali Ilkka Tolosen turpaan vetävä kannuarsenaali on kolme metriä leveä, siinä on kahdeksantoista peltiä, kolme umpiruostunutta kanisteria ja mustalaiselta ostettu maitokannu. Basisti Mikko Lohenoja tunnetaan Superchrist -yhtyeensä virtuoosisena kitaristina ja molempia yhtyeitä julkaisseen Disco Blanco Recordingsin johtohahmona.
Tundramatiks vääntää muzakkinsa kullatusta rautalangasta, 77-punkista ja ongenkoukuista, joissa roikkuu balkaninmakkaraa. Tätä koukkumerta tukevat ilmaisullisesti rikkaat sanoitukset, jotka luovat absurdeja kuvia ajan ihmisten postmodernista ähkystä, ainaisesta huolesta pärjätä, isoveljen valvovasta silmästä sekä ylimalkaan sanottuna tästä rikkaan rämästä elämästä Suomen korskeassa keisarikunnassa. Kummaa flirttiä moneen suuntaan, mutta tuloksena niistä rakentuu johdonmukainen, horjuva ja hengittävä vuoristorata.
Innoittajiksemme voidaan laskea ainakin serbialaisen Emir Kusturican leffat, vanha venäläinen sirkus, suomalainen mentaliteetti, b-luokan leffat, kauniit naiset ja hitaat autot, varastetut korut, kultaiset hampaat, makaaberit spektaakkelit, postmoderni infoähky ja muodikas look.
Hauskin keikkamuistomme on entisestä navetasta alternative punk -festareilla kaakkoistsekkiläisessä Brnossa. Festarialueella laidunsivat kissat, koirat, lampaat ja ihmiset samassa läjässä ja Idols-Meurman soitti hippi-psykedeliaa kukkia hiuksissaan.
Musiikki on mielestäni välineenä melkoinen ase oikeiden ja väärien asioiden edistämiseen, mutta ei sillä koko maailmaa muuteta. Rock on pyrkimyksistään huolimatta nykyään vakioaseteltua, salonkikelpoista ja särmätöntä koko perheen viihdettä.”
Tundramatiks Maailman Kuvalehden Mañana-klubilla Club Libertéssä 12.11. liput 6 €.