Näin se menee: pääkaupungissa toimiva järjestö kutsuu paikallisyhteisön ihmisiä koolle työpajaan. Esitellään powerpointeja, syödään välipalaa ja lounasta. Harva läsnäolijoista ymmärtää, mistä puhutaan.
Palataan pääkaupunkiin ja esitellään hienostohotellissa toimittajille ja poliitikoille ehdotus vaikkapa kauppasopimuksen hylkäämiseksi. Kerrotaan, että ehdotus nousee kansalta, ruohonjuurilta.
Me rahoittajat myhäilemme – onhan avullamme syntynyt paikallistason ehdotus maan suunnan muuttamiseksi.
Onneksi ihmisten mukaan ottamiseen on muitakin keinoja. Olin taannoin Karibian rannikolla Simas-järjestön mukana puhumassa paikallisten maanviljelijöiden kanssa solidaarisesta taloudesta. Siis siitä, kuinka toimeentuloa voi kohentaa, jos yhteisö suunnittelee tuotantonsa paremmin.
Maanviljelijät lukivat aiheeseen liittyviä artikkeleja. Joidenkin lukuharjoitukset sujuivat vaivatta, toiset tavasivat hitaammin. Katselimme videolta teatteriesityksen kansainvälisistä kauppasopimuksista. Sitten keskusteltiin. Viljelijät olivat oppimastaan sekä innoissaan että kauhuissaan.
Seuraavaksi he menevät koteihinsa ja kutsuvat muutaman kaverin kylään jatkamaan lukuharjoituksia.
Rahaa ei paljon pala, viljelijöiden työ kun perustuu vapaaehtoisuuteen ja haluun oppia. Myöhemmin viljelijät aikovat puida myös muita aiheita. Aikanaan isot järjestöt siis ehkä saavat poliittisia ehdotuksia, jotka oikeasti ovat nousseet paikallistasolta.
Opintopiirien käyttäminen tarkoittaa jo keksityn pyörän palauttamista paikoilleen. Nicaraguan vallankumouk-
sen jälkeen 1980-luvulla maaseudulla opeteltiin satojen tuhansien vapaaehtoisten voimin lukemaan ja kaupunkien lukupiireissä keskusteltiin Karl Marxista.
Piirit lakkasivat pyörimästä 1990-luvulla, kun kehitysajattelu muuttui markkina-ajatteluksi. Samalla järjestöjen vaikuttamistyö tuli ammattimaisemmaksi, mutta myös mekaanisemmaksi ja nopeita tuloksia hakevaksi.
Opintopiirien ajatus on, että muutos alkaa itsestä, kansalaisesta. Järjestöjen rahoittajille lähettämissä projektisuunnitelmissa ja loogisissa viitekehyksissä tämä puoli usein unohtuu. Niiden tavoitteet liittyvät usein siihen kuinka muut, vaikkapa korruptoituneet poliitikot muuttavat asenteitaan, yleensä vieläpä lyhyen ajan sisällä.
Muutosta poliitikkojen käyttäytymiseen on kuitenkin turha odottaa. Niin kauan kun paine siihen ei tule juuri noilta paikallistason viljelijöiltä.
Kirjottaja työskentelee Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Nicaraguassa.