”Ylivoimainen enemmistö maailman asukkaista jää toistuvasti vähemmistöön silloin, kun palstatilaa jaetaan. Syy on läheisyysperiaate. Mitä lähempänä aihe on suomalaisia – maantieteellisesti tai henkisesti – sitä todennäköisemmin se ylittää uutiskynnyksen. Eurooppa ohittaa useimmiten Afrikan, Pohjois-Amerikka Etelä-Amerikan.”
Näin kirjoittaa Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimies Heikki Aittokoski ulkoministeriön Kehitys-lehdessä (4/2009).
Tottahan se on, että ihmisiä kiinnostaa ja heidän on saatava tietää siitä, mikä on heitä lähimpänä.
Mutta on olemassa neljäs ulottuvuus: aika. Läheisyysperiaate ei huomioi ajassa lähestyviä asioita ja niiden painoarvoa.
Aikaperiaate näkyi esimerkiksi sikainfluenssan uutisoinnissa. Kaukaisesta Meksikosta raportoitiin viime keväänä päivittäin. Aikaperiaate ohitti läheisyysperiaatteen, koska oli helposti ennustettavissa, että Meksikossa leviävä influenssa olisi pian Suomessa.
Aittokosken mainitsema henkinen läheisyys länsimaihin on kiistatonta. Mutta palveleeko se aina parhaiten yleisöä? Miten ylipäätään ”henkisellä läheisyydellä” voi perustella sitä, mitkä uutiset ovat tärkeimpiä? Jos vaikkapa valtakunnallisen median toimittaja kokee henkistä läheisyyttä 30-vuotiaisiin helsinkiläisiin, ei se ole mikään peruste raportoida heidän kantakuppiloistaan useammin suhteessa muihin kotimaan asioihin.
Aittokoski myöntää kolumnissaan ongelmaksi sen, että mediaa kiinnostavat ainoastaan epäkohdat, vaikka onnistumisistakin olisi perusteltua kertoa. Mikä sitten olisi pätevää journalismia onnistumisesta? Aittokosken mielestä esimerkiksi se, miten suomalaiset työntekijät saavat etiopialaisen kylän vesihuollon toimimaan.
Vähän kärjistäen: Hyvät uutiset kehitysmaista ovat siis yksittäisiä onnistuneita kehitysyhteistyöprojekteja – joita tekevät suomalaiset. Näin toimii läheisyysperiaate.
En väitä, että pääsisimme maantieteestä eroon internetin ja globalisoituvan maailman siivin. Läheisyysperiaate tulee aina pitämään pintansa. Mutta vähän aikansa elänyttä ja kapeakatseista on takertua yksin siihen.
Siis vinkiksi epäkohtia metsästävälle, kriittiselle medialle: Vallanpitäjien kannalta ikävät asiat on helppo piilottaa kauas kehitysmaiden perukoille. Ja harva niitä siellä jaksaa edes piilotella, kun ei ketään kiinnosta kuitenkaan. Mediat kun tuntevat suurempaa henkistä läheisyyttä länsimaihin.
***
Maailman kuvalehti Kumppani yrittää noudattaa läheisyysperiaatetta vaihtoehtoisella tavalla. Olemme uudistaneet ulkoasua, jotta lukijoiden olisi helpompi päästä yhä lähemmäs maailmaa, josta kerromme. Maantieteelliseen etäisyyteen emme voi vaikuttaa, mutta muuten pyrimme raivaamaan mahdollisimman monta estettä lukijoiden ja kiinnostavien asioiden välistä.
Yksi isoimpia uudistusaskeleita on otettu lehden nimen suhteen. Hitaasti ja vähitellen olemme siirtyneet vanhasta Kumppani-nimestä kohti uutta, Maailman kuvalehteä. Nimi Kumppani sinnittelee vielä kannessa pienesti, mutta jossain vaiheessa se putoaa kokonaan pois. Sitten olemme yksinkertaisesti Maailman kuvalehti.
Mutta meillä on lohdutus vanhoille Kumppani-aikojen ystävillemme, jotka jäävät suremaan menetettyä nimeä. Olemme palauttaneet lehden vanhan logon. Se on viettänyt sapattivuosia viimeiset kahdeksan vuotta ja palaa levänneenä ja virkistyneenä paikoilleen kannen ylänurkkaan.
Toivottavasti uusi asumme miellyttää. Otamme mielellämme palautetta vastaan. Yhteystietomme löydät viereisestä laatikosta. Entistäkin oivaltavampia lukuhetkiä!