Juho Korhonen

Suraan, 16, on kotkametsästäjä. Kotkien kesyttäminen ja harjoittaminen on aikaa vievä harrastus, siksi yhä harvemmassa perheessä on enää kotkametsästäjiä.

”Salaam aleikum!”, tervehdin vanhaa kazakkinaista, oikea käsi sydämellä. Nainen nousee kyyrystä ja pöyhii hamettaan, kääntyy ja hymyilee kummeksuvasti.

”Tsai?”, nainen kysyy ja kutsuu minut teelle geriin, paimentolaistelttaan.

Yksinäinen vaeltaja on Altai-vuoristossa outo näky. Vieraanvaraisuus lämmittää.

Matkalla teltalle nainen kerää säkkiin kuivunutta lehmän lantaa. Sitä poltetaan teltan tulisijassa. Paimentolaiset elävät luonnon ehdoilla: kaikki tuotetaan itse lukuun ottamatta jauhoja, vaatteita ja teelehtiä.

Bayan-Ölgiin kazakeista suurin osa elää nomadipaimentolaisten elämää kasvattaen lampaita, vuohia, lehmiä ja kameleita. Ravinnon turvaamiseksi laidunpaikkaa vaihdetaan neljästä kuuteen kertaan vuodessa.

Suolaisen maitoteen ja perinneleipien nauttimisen jälkeen matka jatkuu. Mukaani saan 14-vuotiaan Irmik-pojan, joka kantaa ylpeänä kameralaukkuani.

Kommunikoimme ynähtelemällä ja ilmaan sohimalla. Irmik opettaa kazakinkielisiä sanoja, kasvien ja eläinten nimiä.

Kokkaamme retkimuonaa keittimellä ja syömme soijarouhepastaa chilikastikkeella. Irmik hieroo vatsaansa, joten annan hänelle vielä omenan. Se sujahtaa taskuun.

Paimentolaisperheet elävät muutaman teltan eli gerin ryhmittymissä, aileissa. Teltat on perinteisesti muutet-taessa pakattu kamelien selkään, nykyään kamelikaravaanin korvaa yhä useammin kuorma-auto.

Irmik ja minä jatkamme myös matkaamme seuraavaan ailiin. Irmik opastaa oikealle teltalle ja ojentaa sen emännälle omenan. Emäntä pilkkoo sen pieniksi lohkoiksi: jokainen perheenjäsen saa osansa.

Kun lampaat ja vuohet on ajettu aitaukseen ja ramadanin ruokailua varten edellyttämä auringonlasku on lopuillaan, kokoonnumme syömään illallista: keitettyä lampaanlihaa.

Mongolian kazakkinomadit

Venäjän ja Kiinan välissä sijaitseva Mongolia on maailman harvimmin asuttu valtio ja pinta-alaltaan toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen.

Mongolian läntisimmän maakunnan Bajan-Ölgiin 100 000 asukkaasta noin 90 prosenttia on kazakkeja. Silti on tavallista, että kaupunkien ja kylien johdossa on mongolienemmistö.

Alueen suurin kaupunki Ölgii muistuttaa basaareineen enemmän Lähi-idän kaupunkeja kuin Mongolian kiinalaisvaikutteisia kaupunkeja. Taloudelliset ja kulttuuriset yhteydet Venäjälle, Kazakstaniin ja Kiinaan ovat vahvemmat kuin maan kaukaiseen pääkaupunkiin Ulan Batoriin.

Kommunistisen järjestelmän romahdettua 1990-luvulla yli 10 000 kazakkia muutti Mongoliasta Kazakstaniin. Myös paimentolaisten määrä kasvoi, koska tehtaita suljettiin ja ihmisten oli pakko palata omavaraistalouteen.

Kazakkien keskuudessa on edelleen suosittua lähettää perheen lahjakkaimmat lapset opiskelemaan Kazakstanin tai Turkin yliopistoihin. Mongolian hallitus yrittää hillitä muuttoliikettä edistämällä kazakin kielen asemaa Bajan-Ölgiin kouluissa.

Mongolian kazakeista lähes kaikki ovat sunnimuslimeja. Islamin lakeja ei noudateta tarkasti alkoholin nauttimisen ja paastosääntöjen suhteen. On kuitenkin yhä harvinaista, että kazakki avioituisi toiseen etniseen ryhmään kuuluvan kanssa. JK.