Kaksituhattaluvun alku oli synkkä vaihe ihmisoikeuksille. Syyskuun 11:nnen päivän terrori-iskut vuonna 2001 käänsivät historian pyörää taaaksepäin 60:lla (YK:n ihmisoikeuksien julistus), 200:lla (Immanuel Kant) tai jopa 800:lla (Magna Carta) vuodella.
Ihmisoikeuksien kuuluminen kaikille evättiin, ihmisen välineellistäminen hyväksyttiin. Palattiin vapaudenriistoon ilman tuomioistuimen kontrollia.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Bush–Cheney-hallinnon ihmisoikeusloukkaukset saivat muun maailman ainakin tilapäisesti yhdistymään yli perinteisten rajojen. Ihmisoikeusaktivistien uusi sukupolvi oppi kantapään kautta, ettei hallitusten poliittisiin lupauksiin voi luottaa.
Mitä uutta 2010-luku tuo ihmisoikeuksien näkökulmasta – terrorismin torjunnassa ja yleisemminkin? Tässä ennustukseni:
1. Yhdysvalloissa sisäpolitiikka on etusijalla, mutta sen asettamissa rajoissa presidentti Obaman hallinto yrittää kunnioittaa ihmisoikeuksia ja parantaa maan kansainvälisiä suhteita. Voimme odottaa asteittaisia parannuksia ja tehtyjen virheiden tunnustamista, mutta emme mitään suurta käännettä. Kuten joulupäivän pommimies Amsterdam–Detroit-lennolla osoitti, perhosen siipien liike yhdellä puolen maapalloa voi saada kaaosteorian kuvaamat laajat vaikutukset toisaalla.
2. Afrikka ja islamilaisten maiden konferenssi jatkavat poliittista liittoutumistaan ja yrittävät viedä YK:n ihmisoikeusneuvostoa haluamaansa suuntaan. Tämä merkitsee hallitusten välisen diplomaattisen vuoropuhelun korostamista ja hyökkäystä riippumattomien asiantuntijoiden toimintaan perustuvia mekanismeja vastaan. Myrsky on odotettavissa vuonna 2011.
3. Venäjä ja Kiina jatkavat vaivalloisella tiellään: ne tukahduttavat sisäiset jännitteensä kovalla kädellä ja saavat taloudellisella vaikutusvallallaan lännen ummistamaan silmänsä. Olennaisia muutoksia ei ole odotettavissa 2010-luvulla.
4. Pieni Suomi voi vaikuttaa. Tämä edellyttää, että EU:ssa hylätään Britannian ajama kompromissi Obaman ja Bushin välillä ja pidetään kiinni Euroopan omasta äänestä. Suomen pitäisi myös ymmärtää, että jonkun on näytettävä tietä EU:n sisällä.
Kirjoittaja on kansainvälisen oikeuden professori Eurooppa-instituutissa Firenzessä ja YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoija ihmisoikeuksien suojasta terrorismia torjuttaessa.