Brasilialaiset ovat tottuneet sään ääri-ilmiöihin. Ihmishenkiä nielevät rankkasateet tulevat joka vuosi samaan aikaan. Viime vuosina eteläistä Santa Catarinan osavaltiota ovat koetelleet tulvat ja kuivuudet. Myös eteläiselle Atlantille harvinaisia tornadoja on nähty.

”Tämänkään vuodenvaihteen onnettomuuksien ei olisi pitänyt tulla yllätyksinä. Silti niihin ei ollut varauduttu”, sanoi tv-kolumnisti Arnaldo Jabor hiljattain.

Ilmastonmuutos tulee ennusteiden mukaan koettelemaan rankimmin kehitysmaita. Silti keskustelu aiheesta on Brasiliassa vähäistä.

Kehitysmaissa vallitsevan mielipiteen kiteytti maan presidentti Luís Inácio Lula da Silva Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla. ”Syypäitä ilmastonmuutokseen ovat valkoihoiset, sinisilmäiset ihmiset”, hän sanoi ja viittasi pohjoisen pallonpuoliskon teollisuusmaiden asukkaisiin.

Brasilian äänellä on painoarvoa. Maan kansantalous on yksi maailman merkittävimmistä. Ilmastonmuutoksen kannalta siitä tekee merkittävän myös Amatsonin sademetsä.

Jos Suomessa vatvotaan ilmastonmuutosta ja lasketaan hiilijalanjälkeä, Brasiliassa eletään huolettomasti. Kulutusvalinnoissa ei ympäristöä juuri pohdita.

”Brasiliassa ryhdytään ilmastonmuutosta hillitseviin tai siihen sopeuttaviin toimenpiteisiin vasta kun vahinko on jo tapahtunut, eli amanhã, huomenna”, sanoo poliittisen ekologian instituutin johtaja Agripa Alexandre. Instituutti sijaitsee Santa Catarinan osavaltion pääkaupungissa Florianópoliksessa.

Contas Abertas -kansalaisjärjestön tutkimuksen mukaan Brasiliassa panostetaan enemmän luonnonkatastrofien seurausten korjaamiseen kuin niiden ennaltaehkäisyyn.

“Sama pätee ilmastonmuutoksen hillintään”, kertoo Alexandre.

Köyhimmät vastaavat kierrätyksestä

Ilmastonmuutosta voidaan torjua päästöjä vähentämällä, mutta maassa jossa ”kaikki mitä kylvää, kasvaa”, ei ole totuttu säännöstelemään mitään. Brasilia on yksi maailman suurimmista elintarvikkeiden tuottajista.

”Vesivoimalla tuotettua sähköä ja biopolttoaineita ei ole tarvinnut säästellä”, kertoo maantieteilijä Arthur Frasson. ”Sähkön säästämisen syynä on lähinnä sähkölasku, ei ilmastonmuutos.”

Brasilialla on myös suuret makean veden varannot. Köyhyydestä huolimatta maassa ei ole ollut sotia, nälänhätää tai muuta, joka olisi pakottanut ajattelemaan niukempaa huomista. Siksi esimerkiksi ruokaa haaskataan huomattavia määriä erityisesti keski- ja yläluokan perheissä. Kierrätystä ei juurikaan harjoiteta ja ruoantähteet päätyvät yleensä kaatopaikoille yhdessä muun jätteen kanssa – metaania päästämään, valittaa Frasson.

Brasiliassa on maailman jyrkimmät tuloerot, eivätkä kaikki elä yltäkylläisyydessä. Monet saavat elantonsa kierrätyksestä keräämällä tölkkejä, muovipulloja ja paperia muun roskan seasta. Niitä kärrätään myytäväksi kierrätyslaitoksille. Näiden ”muurahaisten” työn tuloksena Brasilia on alumiinitölkkien kierrätyksen maailmanmestari: 96,5 prosenttia alumiinista kierrätetään.

Nämä ympäristösankarit elävät kuitenkin slummien hökkeleissä tai pahimmassa tapauksessa kadulla, kertoo Frasson.

Ilmasto on Jumalan tahto

”Suuremmasta kulutuksestaan huolimatta teollisuusmaiden asukkailla on paremmat mahdollisuudet vastata ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin”, sanoo maantieteen opettaja Elisiane Caetano.

Parempi koulutustaso helpottaa asian ymmärtämistä, samoin historia. Euroopassa sodat ja karut luonnonolosuhteet ovat aiheuttaneet niukkuutta aiemminkin, joten mahdollinen tuleva säännöstely olisi helpompaa hyväksyä ja sopeutua siihen.

”Tätä edesauttaa myös kurinalainen ja pidättyväinen protestanttinen maailmankatsomus”, lisää Caetano.

”Jos brasilialaisia on vaikea saada noudattamaan liikennesääntöjä, kannattaako odottaa heidän muuttavan käytöstään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?” ihmettelee Lagesin poliisipäällikkö Márcio Schutz. ”Ympäristöasioissa ajatellaan yhä, että miksi miksi minun pitäisi tehdä jotain mitä muut eivät tee.”

Kehitysmaissa monet ovat saavuttamassa teollisuusmaiden kulutustason vasta nyt. Ilmastonmuutos on monille edelleen kaukainen, vaikeasti ymmärrettävä asia.

”Ilmaston ääri-ilmiöt ovat aina olleet kehitysmaissa riesana. Köyhät ovat valitettavasti tottuneet kärsimään niistäkin. Heille se on ikään kuin Jumalan tahto. Monien mielestä mikään ei tule muuttamaan ilmastonmuutoksenkaan suhteen”, toteaa Caetano.

Teollisuusmailta odotetaan rahallista tukea kehitysmaiden ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin. Sitä luvattiin Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. ”On kuitenkin epäselvää, kuinka suuri osa rahoituksesta päätyy sille tarkoitettuihin kohteisiin ja kuinka suuri osa joidenkuiden taskuihin esimerkiksi Brasiliassa”, Caetano miettii.

Brasilian odotetaan hidastavan metsäkatoa suojelemalla sademetsiään. Lulan hallitus on kuitenkin virallistamassa laittomia hakkuualueita, sahoja ja maatiloja, kertoo Frasson. Tämän toivotaan helpottavan hakkuiden valvontaa.

Omituiset kasvissyöjät

Brasiliassa lihavarrasateria churrasco on kansallisruoka, osa maan kulttuuria, ja puheille karjankasvatuksen ja lihansyönnin ongelmista hymähdellään, Frasson kertoo. Liha on myös tärkeä vientituote.

Kasvissyöjiä ihmetellään yhä. Vegaanit, anorektikot ja eläinaktivistit niputetaan yhteen. He edustavat teollisuusmaiden hyvinvoinnin oireilua.

”Ajatellaan, että kun kaikki muut ongelmat on ratkaistu, kapinan kohteiksi ja huomion saamiseksi pitää löytää uusia ongelmia”, arvelee Frasson. ”Kehitysmaissa ei katsota olevan varaa sellaiseen nirsoiluun.”

Elisiane Caetanon mukaan Brasiliassa ympäristöasioita ja etenkin ilmastonmuutosta käsitellään vähän ja yleensä vain kouluopetuksessa tai tiedelehdissä. Suurelle osalle väestöä aihe on edelleen outo tai täysin tuntematon. Televisiossakaan ei ilmastonmuutoksesta juuri puhuta.

”Oikeudenmukaisuus, tulonjako sekä elin- ja koulutustason nostaminen ovat vastaus moniin kehitysmaiden ongelmiin. Niiden avulla on helpompi vastata myös ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin”, uskoo Frasson.