Kottarashky: Opa Hey!
Asphalt Tango Records
Bulgarialainen tuottaja Kottarashky ei ole ensimmäinen, joka on keksinyt yhdistää vanhoja kansanmusiikkiäänitteitä moderniin rytmimusiikkiin, mutta se ei tippaakaan vähennä tämän ajallisia ja tyylillisiä rajoja rikkovan musiikkisekoituksen arvoa. Kovin monet saman idean aiemmat sovellukset kuulostavat yksipuisilta Kottarashkyn rinnalla. Kolmekymppinen tuottaja on ensinnäkin kaivanut arkistoista jotain muuta kuin mitä bulgarialaisesta musiikista ensimmäiseksi tulee mieleen – ei naiskuorojen huikean kaunista mysteeritaituruutta, vaan karheita viuluja, huiluja ynnä muita soittimia sekä käheitä miesääniä, joissa soi samansorttinen elämänkokemus kuin vanhimmissa amerikkalaisen bluesin äänitteissä. Toiseksi Kottarashky ei ole sortunut helpoimpiin teknovetoisiin ratkaisuihin omassa musiikissaan, johon antropologinen aineisto kiehtovasti istuu, mutta josta se silti myös selvästi erottuu kuin solistiseksi instrumentiksi. Nämä kappaleet kyllä toimisivat klubeillakin, mutta niitä ei aja eteenpäin monotoninen konebiitti. Rytmi- ja soundimaailma on hauska yhdistelmä hienostunutta triphopia ja happojazzin ja aidon kansanmusiikin elävää sykettä. Orgaanisen dynaamisesta minimalismista irtoaa hämmästyttäviä, myös tanssillisia, tehoja. Päivätöikseen Kottarashky on arkkitehti, ja arkkitehtoniseksi mieltyvää tilan tuntua ja rakenteen kiinnostavuutta on hänen musiikissaankin.
La Nueva Banda de Santisteban: Sabor a fresa
Vampi Soul
Siinä missä Kottarashky hyödyntää historiallista materiaalia, espanjalaisen Alfonso Santistebanin johtama La Nueva Banda de Santisteban on jo sitä. Vuonna 1971 ilmestyneen lp-levyn uusi julkaisu tuo vanhan musiikin paitsi uudelleen yleisön ulottuville, myös aivan uuteen kulttuuriympäristöön. Ja niinpä albumi, joka olisi aikanaan saattanut upota yleiseurooppalaisen viihteen tympeään virtaan, ponnahtaa menneisyydestä raikkaana toisen maailman musiikkina. Mielleyhtymät ovat henkilökohtaisia makuasioita, mutta tuskin olen ainoa, jolle napakasti tuuttaavien tijuana-trumpettien ja bossa nova -otteella lystikkäästi sanattomasti laulelevan naiskuoron hallitsemat kappaleet hehkuvat nostalgiaa johonkin, mitä ei oikeasti ole ollut olemassakaan – nimittäin 1960-luvun eurooppalaisten elokuvien todellisuuteen.
Marta Kubišova: Ne! The Soul of Marta Kubišova
Vampi Soul
Menneisyydestä kajahtaa tämänkin kokoelman musiikki, ja hyvä että kajahtaa. Marta Kubišova (s. 1942) oli 1960-luvulla Tshekkoslovakian suosituimpia pop-laulajia, joista ei ajan tavan mukaan pahemmin muualla maailmassa kuultu. Eikä etenkään sen jälkeen, kun Dusty Springfieldiin tai Petula Clarkiin verrattavissa oleva laulaja joutui Prahan kevään ja sen tukahduttamisen jälkimainingeissa viralliseen epäsuosioon ja ura pakkaseen pariksi vuosikymmeneksi. 1960-luvun loppupuoliskolla hän kuitenkin ehti levyttää koko joukon lauluja, joista osaa voi hyvinkin kutsua tshekkoslovakialaiseksi souliksi. Heittäytyvä laulaja tekee vaikutuksen silloinkin, kun musiikissa häivähtää Sopotin iskelmäfestivaali tai pelkkä r&b-pastissi.