Hetkeä aikaisemmin olen ihastellut intiaaninaisen kaupittelemia käsitöitä. Kauneimpia ovat korvakorut, jotka on tehty värikkäistä kangaspaloista ja kokanlehdistä.
Näyttää siltä, että tarvitaan koruja ja kakkupaloja, jotta turistit ymmärtäisivät kokanlehtien arvon.
Bolivian pääkaupungissa La Pazissa sijaitsevan kokamuseon perustajan, sosiologi Sdenka Silvan tavoite onkin osoittaa, että Andien pyhää kasvia voi käyttää raaka-aineena muuhunkin kuin lehdestä eristetyn kokan tunnetuimpaan kemialliseen johdannaiseen, kokaiiniin.
Museossa selviää, että kokapensaita on viljelty Andeilla vuosituhansia. Inkakulttuurin kulta-aikoina kuutisen sataa vuotta sitten lehti nousi jumalalliseen asemaan.
Espanjalaisten valloittajien saavuttua 1500-luvulla suhtautuminen muuttui. Katolinen kirkko piti lehden pureskelua pakanallisena ja sen käyttö haluttiin kieltää. Pian espanjalaiset kuitenkin huomasivat, että orjina hopeakaivoksilla työskentelevät intiaanit pystyivät kokan avulla tekemään kauemmin töitä vähähappisessa ilmassa.
Siirtomaaisännän logiikalla Espanjan kruunu alkoi hallita kokaviljelmiä ja myydä lehtiä työläisille, joiden tulot menivät epäinhimillisten olojen sietämisessä auttavien lehtien hankkimiseen. Katolinen kirkkokin muutti penseää suhtautumistaan kokaan, kun se alkoi saada provisioita mittavista myyntituloista.
Vielä kokanlehtiä kiinnostavampaa museossa on Andien tuottoisimman vientituotteen, kokaiiniin, historia. Anestesia- ja nukutuslääkkeeksi kehitetty aine nousi suureen suosioon 1800-luvun puolivälin Euroopassa. Sairaaloista aine levisi juomien, hammastahnojen ja savukkeiden lisäaineeksi. Vuonna 1863 alettiin valmistaa ja myydä Mariani-viiniä, kokanlehdillä ”maustettua” juomaa. Viinissä oleva etanoli liuotti kokanlehdistä kokaiinia. Yhdysvaltain markkinoilla oli jo vastaavia juomia.
Museon lehtileikkeissä kerrotaan Bolivian Yhdysvalloille Coca-Colan valmistusta varten myymistä ennätysmäisistä kokaiinimääristä. Kokaiini poistettiin Coca-Colasta vuonna 1903.
Museon parasta antia ovatkin esillä olevat aikakauden mainokset: ”Nuori mies, miksette nauttisi lasillista inkojen kokaa?”
1800-luvun lopulla kokaiinin käyttö yleistyi. Yhdysvaltojen Vapaudenpatsaan suunnitellut Federic Bartholdi on kertonut, että jos Mariani-viiniä olisi ollut saatavilla, hän olisi suunnitellut patsaasta korkeamman. Myös Arthur Conan Doylen mestarietsivä Sherlock Holmes terävöitti ajatteluaan kokaiinilla. Kuuluisin aineen ylistäjistä lienee Sigmund Freud, joka kirjoitti kirjan Über Coca. Freud nuuhki kokaiinia sen verran reippaasti, että sai syövän nenäänsä.
Kokaiinin vastaiset kampanjat alkoivat 1900-luvun alussa, ja 1980-luvulla Yhdysvallat julisti massiivisen ”huumeidenvastaisen sodan” Etelä-Amerikan kokaiinintuottajamaissa.
Koka jakaa mielipiteitä – se on joko taivaallisen hyvä tai itse pahuus. Museon opas toivoo lehden käytön hyväksymistä. Kokalle on löytynyt lääke- ja ruokateollisuudessa monia sovelluksia. Kasvin ravintoarvot ovat nimittäin perunaa ja kvinoaa korkeammat. EU on viime vuosina alkanut rahoittaa kokan tutkimusta. Tämä herättää toiveita kansainvälisten asenteiden muuttumisesta.
Koka on erottamaton osa Andien kansojen identiteettiä. Museon oppaan mielestä kokan kieltäminen olisi sama kuin kieltäisi briteiltä pubit ja oluen – sosiaalisen elämän ja kulttuurin perustan.