Nykyisin säilöttyjä hedelmiä saa tuttujen metallipurkkien lisäksi myös muovisissa rasioissa. Eko-ostajalle vaihtoehto tuottaa pulman: kumpi on ekologisempi vaihtoehto?

Pakkausjätteen kannalta parasta olisi ostaa hedelmät tuoreina. Mutta oikea kysymys kuuluu: mitkä hedelmät? Ruuantuotannon ympäristövaikutukset ovat paljon suurempia kuin pakkausmateriaalien. Ja vielä kuljetuskustannukset päälle. Eli ympäristön kannalta valinta tehdään jo siinä, ostaako kotimaisia luomuomenoita vai brasilialaisia tehoananaksia. Toisaalta säilykkeet säilyvät kauemmin, joten niitä menee hukkaan paljon vähemmän kuin tuoreita hedelmiä. Tuotehävikki eli mätänevät hedelmät ovat merkittävä ekovääryys.

Jos nyt kuitenkin saivarrellaan metallin ja muovin välillä – kun tehoananaksia on vaan pakko saada –, pitäisi tietää, kuinka paljon materiaalia tarvitaan tuotetta kohden. Muovipakkaukset ovat vähän isompia kuin metallipakkaukset, mutta metallia tarvitaan mahdollisesti vähän enemmän suojaamaan ananaspaloja.

Metalli on toisaalta kestävä pakkausmateriaali eli jos muovipakkauksia rikkoutuu helpommin joko kuljetuksessa tai säilytyksessä, tuotetta menee enemmän hukkaan.

Lopulta myös kotiolot ratkaisevat paljon: Onko metallikierrätys kauempana kuin energiakierrätyspiste? Säilytetäänkö ananakset alkuperäisessä muovipakkauksessa koko säilytyksensä ajan vai siirretäänkö ne toiseen astiaan kuten metallipakkauksen kohdalla on tehtävä? Ja keksiikö muovipakkaukselle käyttöä hedelmäpalojen jälkeenkin – entä metallipurkille?

Niin kutkuttava kuin ongelma onkin tietoiselle kuluttajalle, ei yksin sen miettimiseen kannata liikaa syventyä – ainakaan niin kauan kun vaikkapa lentelee ympäri palloa. HM.