Etelä-Afrikan on vallannut valtava jalkapallokuume. Se nousee huippuunsa maailmanmestaruuskisojen avajaisottelussa 11. kesäkuuta, jolloin isäntämaan oma Bafana Bafana -joukkue pelaa Meksikoa vastaan Johannesburgin Soccer Cityssä.

Kuukauden ajan kesä-heinäkuussa Etelä-Afrikka on maailman valokeilassa: noin 2,6 miljardin katsojan odotetaan seuraavan kisoja televisiosta. Tarjolla on siis tilaisuus muuttaa käsityksiä Afrikan rikkaimmasta valtiosta, joka tunnetaan paitsi apartheid-menneisyydestään myös korkeista rikollisuus- ja hiv-luvuistaan.

Rikostentorjuntaan onkin panostettu, sillä 200 000 kisavieraan turvallisuus halutaan taata. Tavoitteena on myös houkutella maahan turisteja ja työllistää eteläafrikkalaisia matkailualalle.

Kisat ovat synnyttäneet myös valtavia rakennushankkeita. Esimerkiksi Kapkaupungin keskustaan rakennettu, 68 000 katsojaan Green Point -stadion maksoi noin 475 miljoonaa euroa. Jo pelkästään kymmenen stadionin kunnostukseen on käytetty satoja miljoonia euroja.

Australialaisen Craig Tannerin dokumenttielokuva Fahrenheit 2010 ehtikin jo nimetä stadionit valkoisiksi elefanteiksi. Kriittisen elokuvan sanoma on se, että stadioneihin sijoitetut rahat olisi pitänyt suunnata asuntojen rakentamiseen köyhille.

Myös moni yhteiskuntatieteilijä ja kansalaisjärjestöaktiivi on kyseenalaistanut suurten stadionien tarpeellisuuden. Niiden ylläpito on kallista, eikä Etelä-Afrikan uskota saavan suuria urheilu- tai musiikkitapahtumia jatkossa.

Liikenteen parantamiseen suunnatut investoinnit helpottavat kuitenkin tavallisten eteläafrikkalaisten elämää. Heistä jopa 80 prosenttia on riippuvaisia julkisista kulkuvälineistä. Moottoriteihin, lentokenttiin, linja-autoihin ja junaliikenteeseen on panostettu 1,9 miljardia euroa.

Viime elokuussa ”Rea Vaya” -bussit alkoivat liikennöidä Johannesburgissa mustien asuttaman esikaupunkialue Soweton ja keskustan Ellis Parkin välillä. Bussit ovat osa Bus Rapid Transport eli BRT-järjestelmää. Järjestelmän on tarkoitus ulottua muihinkin suuriin kaupunkeihin, Pretoriaan, Kapkaupunkiin ja Port Elisabethiin.

Turvallisempia työmatkoja

Julkisen liikenteen puuttuessa slummeista keskustaan on tähän asti kuljettu takseiksi kutsutuilla pakettiautoilla, jotka ajavat bussien tapaan tiettyä reittiä. Minibussitaksit kuljettavat joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 60 prosenttia eteläafrikkalaisista matkustajista. Koska niitä käyttävät lähinnä köyhät ja koska niiden toimintaa ei säädellä, kilpailu on veristä. Vuosittain mafia-tyylisiä keinoja käyttävien taksiyhdistysten taksisodissa kuolee satoja ihmisiä.

Riitoja ”taksien” omistajien välillä aiheuttaa erityisesti reittien ja alueiden jako. Omistajat jakavat toiminta-alueet keskenään, jolloin asiakkaat eivät aina pääse määränpäähänsä järkevintä reittiä.

Luotettava ja turvallinen linja-auto on matkustajille tervetullut vaihtoehto vaarallisten ja hankalia reittejä kulkevien minibussien tilalle. Johannesburgissa linja-autot otettiinkin vastaan ilolla.

”Demokratia ei tarkoita vain äänioikeutta vaan myös oikeutta liikkua”, totesi liikenneministeri Sibusiso Ndebele elokuussa Rea Vayan avajaisissa. Hänen mukaansa hyvin organisoitu julkinen liikenne on avain Etelä-Afrikan taloudelliseen kasvuun.

”Työmatkan ei pidä olla hengenvaarallinen ja pelottava koettelemus”, ministeri sanoi. ”Työntekijän kotiinpaluu yövuorosta on varmistettava valtion tukemalla julkisella liikennejärjestelmällä, joka on luotettava, turvallinen ja edullinen.”

Vielä viime vuoden puolella linja-autojen käyttö kasvoi vain vähän. Johannesburgissa päivittäisten linja-automatkustajien määrä kasvoi syyskuusta joulukuuhun 11 800:sta 17 000:een. Kun koko BRT-järjestelmä saadaan käyttöön, päivittäismatkustajia arvioidaan kuitenkin olevan jopa 430 000.

Uudet linja-autot kulkevat ruuhka-aikoina kolmen minuutin välein ja lippujen hinnat vaihtelevat parista randista kymmeneen randiin eli noin euroon, mikä on pienipalkkaisen eteläafrikkalaisen tuntipalkka.

Ampumavälikohtaus huhtikuussa

Mutta mitä tapahtuu minibussikuskeille? Vaikka satoja taksinkuljettajia on koulutettu bussinkuljettajiksi, moni menettää työnsä. Liikenneministeri vakuutti, että kuskeille löytyy töitä uudessa, valtion tarjoamassa järjestelmässä. On kuitenkin selvää, että kuljettajia tarvitaan aiempaa vähemmän.

Epävarmuus tulevaisuudesta onkin saanut kuskit barrikadeille ja lakkoilemaan.

Linja-autoja vastaan on noustu myös väkivalloin. Vakavin iskuista tapahtui huhtikuun lopussa, kun joukko miehiä ampui Johannesburgissa kahta Rea Vaya -bussia kohti. Yksi matkustaja kuoli ja kuusi muuta sekä kuljettaja loukkaantuivat.

Vaikka väkivalta varjostaa jalkapallokisojen tuomia parannuksia liikenteeseen, itse kisoja odotetaan malttamattomasti. Halvimmat liput katsomoon maksavat noin 20 euroa. Ainakin osalla paikallisista on niihin varaa, jos he vain onnistuvat lunastamaan kaikkien haluaman lipun. Moni matkaa paikalle uutukaisen linja-auton kyydissä.

Etelä-Afrikan panostukset ennen jalkapallon MM-kisoja

-Yhteensä noin 3,3 miljardia euroa erilaisiin rakennushankkeisiin. Arviot ovat vaihdelleet suuresti vuosien mittaan, eikä lopullista lukua ole julkistettu.

-Green Point Stadium Kapkaupungissa 475 miljoonaa euroa.

-Julkiseen liikenteeseen ja lentokenttiin 1,9 miljardia euroa.

-Kapkaupungin ja Johannesburgin lentokentät on täysin uusittu ja Durbaniin on rakennettu uusi lentokenttä.

-Bus Rapid Transport -bussit kaikissa suurissa kaupungeissa.

-Erikoisnopea juna Gautrain yhdistää Johannesburgin lentokentän varakkaaseen Sandtonin kaupunginosaan, missä kisavieraat majoittuvat. Junarataa jatketaan Pretoriaan asti ensi vuonna ja se on suunnattu erityisesti liikemiehille.