JANI SIPILÄ

Meksikolaisia, suomalaisia ja hollantilaisia aktivisteja Xoxocotlánissa. Keskellä San Juan Copolan hyökkäyksessä kuollut Jyri Jaakkola.

Oaxacalaisen järjestön tiloissa on järkyttynyt ja kaoottinen tunnelma. On kulunut vasta vuorokausi siitä, kun San Juan Copalaan matkannutta avustuskaravaania vastaan hyökättiin 27. huhtikuuta. Mukana oli myös järjestön edustajia.

Toimistoon tulee puhelu eurooppalaisesta suurlähetystöstä. Nuorehko aktivisti, maan kansalainen, joka oli mukana avustuskaravaanissa, tekee kieltäviä eleitä käsillään ja hokee äänettömästi, ettei ole paikalla.

Myöhemmin paikalliset järjestötoimijat ja ulkomaiset aktivistit analysoivat tilannetta yhdessä.

”Jos kysytään, minä vain yksinkertaisesti kiellän olleeni mukana. Sanon, että ovat saaneet väärää tietoa”, eräs eurooppalainen päättää. Muut ovat samaa mieltä.

Kuulostaa oudolta. Eikö heidän tulisi pikemminkin vaatia suurlähetystöjään painostamaan Meksikon hallitusta ja pitää asiaa esillä omien maidensa tiedotusvälineissä?

”Olemme täällä turistiviisumilla. Meillä ei ole oikeutta osallistua poliittiseen toimintaan, sen perusteella meidät voidaan karkottaa”, selittää toinen avustuskaravaanin mukana matkustanut eurooppalaisaktivisti.

Naaman pitää näkyä

Eriarvoisuutta, jossa valkoisen henki on arvokkaampi kuin paikallisen, voidaan tietyissä tilanteissa käyttää myös paikallisten hyväksi. Meksikossa ja monissa muissa ihmisoikeuksia polkevissa maissa ulkomaalaisten läsnäolo voi turvata paikallisten toimijoiden työskentelyä.

”Länsimaiset aktivistit ovat parhaimmillaan toimineet suojamuurina, kuten esimerkiksi zapatistien alueella. Siellähän heidän rooliinsa kuuluu ihmisoikeustarkkailu ja esimerkiksi armeijan tankkien tai helikopterien kuvaaminen”, sanoo politiikantutkija Hanna Laako, joka tekee väitöskirjaa Meksikon eteläisimmän osavaltion Chiapasin zapatistiliikkeestä.

Tutkijavaihdossa Chiapasissa Laako on itsekin tavallaan länsitarkkailijan roolissa.

Laakon mukaan Meksikon laissa on kohta, jonka mukaan ulkomaalaiset eivät saa osallistua kansalliseen politiikkaan. Kysymys on hyvin tulkinnanvarainen, eikä kukaan oikeastaan tiedä, missä raja kulkee, Laako toteaa.

”Ei näissä kuvioissa oikein haluta tulla tunnistetuiksi. Toisaalta juuri tieto siitä, että paikalla on ulkomaalaisia, on usein pitänyt armeijan ja muut väkivaltaan taipuvaiset tahot aisoissa. Siinä mielessä ulkomaalaisten naamojen pitää nimenomaan näkyä.”

Vaikka tiettyyn varovaisuuteen onkin syytä, Laakon mielestä anonymiteettiasiaa myös liioitellaan. ”Ei siitäkään mitään hyötyä ole, jos vain piiloutuu. Aktivistienhan pitää tehdä näitä asioita näkyviksi”, Laako sanoo.

Väkivalta lisääntynyt

Laakon mielestä länsitarkkailijoiden tilanne on joka tapauksessa paikallisiin verrattuna turvallisempi.

”Ei se oma hypoteettinen karkotus välttämättä ole pahinta mitä voi käydä, vaan se, että meksikolaiset itse saattaisivat joutua kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankilaan tai jotakin vielä pahempaa.”

Suomalaisen Jyri Jaakkolan menehtyminen avustuskaravaania vastaan suuntautuneessa hyökkäyksessä huhtikuussa on kuitenkin herättänyt pohdintaa siitä, onko ihmisoikeustarkkailijoiden asema Meksikossa muuttunut aiempaa vaarallisemmaksi. Jaakkola on jo toinen Oaxacan konflikteissa kuollut ulkomaalainen. Yhdysvaltalainen toimittaja Brad Will sai surmansa vuoden 2006 kansannousun tukahduttamistoimissa.

Laako ei kuitenkaan usko, että erityisesti länsitarkkailijoiden asema olisi muuttunut aiempaa uhatummaksi.

”Mutta väkivalta muuten Meksikossa on lisääntynyt, ja sitä myöten konfliktialueilla voi olla vaarallisempaa kenelle tahansa. Onhan se silti huolestuttavaa, että Oaxacassa puolisotilaalliset joukot hyökkäsivät karavaanin kimppuun, jossa luki isolla edessä ’tarkkailijoita’. Luultavasti se ei kuitenkaan ollut hyökkäyksen syy vaan pikemminkin siitä ei vaan välitetty”, Laako pohtii.

Tutkijan mukaan osasyy kasvaneeseen väkivaltaan on Meksikon hallinnossa.

”Jo 1990-luvulta lähtien hallinnot ovat tukeneet puolisotilaallisten ryhmittymien ja muiden epävirallisten aseellisten joukkojen muodostamista. Jos toteutetaan sotilasstrategiaa, jossa yhteisöjä hajotetaan ja yritetään saada toisiaan vastaan, niin kyllähän tilanne jossakin vaiheessa lipeää käsistä.”

San Juan Copalan viranomaiset kutsuvat kansainvälistä yhteisöä osallistumaan kylään suuntautuvaan uuteen aktivistikaravaaniin 8. kesäkuuta. Kunnianosoituksena huhtikuussa menehtyneitä aktivisteja kohtaan karavaani on nimetty Bety Cariño Trujillon ja Jyri Jaakkolan mukaan.