Tavallisten ihmisten kapinan suomenkielinen painos ilmestyy neljä vuotta myöhässä – tai traagisesti juuri oikealla hetkellä.
Kesäkuussa 2006 Oaxacassa opettajien vuosittainen lakko hajotettiin väkivalloin. Rauhanomaisen lakon tukahduttamisesta alkoi kansannousu, joka vaatii yhä kuvernööri Ulises Ruizin eroa.
Oaxacan taistelu kuohahti suomalaiseen valtamediaan huhtikuun lopussa, kun vuonna 2007 autonomiseksi julistautuneen San Juan Copalan saarrettuun kylään vievällä tiesululla kuoli kaksi ihmistä: meksikolainen Bety Cariño Trujillo oli paikallisen ihmisoikeusjärjestön johtaja, suomalainen Jyri Jaakkola ihmisoikeustarkkailija.
Tavallisten ihmisten kapina selvittää Oaxacan liikkeen taustaa ja poliittista merkitystä. Kansannousuun osallistuneet ihmiset kertovat oman tarinansa.
Kiintoisimmillaan kirja on nimenomaan haastatteluteoksena. Se näyttää erilaisia kansan vallankäytön muotoja: naiset hakkaavat kattiloitaan ja pojat suojelevat lakkoilevia opettajia öisin kadulla. Monen henkilön tarina kertoo koskettavasti siitä, kuinka ihminen kasvaa yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi ja herää toimimaan paremman maailman puolesta.
”Marsseilla olen eri ihminen. Näin se käy: avaan suuni ja huudan lujaa”, toteaa 77-vuotias Marinita.
Kansanvallan muotojen kirjo maalaa esiin voimaannuttavan vision suoran demokratian mahdollisuudesta. Teos hahmottaa yksinkertaisessa muodossa Meksikon lähihistoriaa.
Sekä Chiapasissa että Oaxacassa taistellaan epäoikeudenmukaista hallintoa vastaan. Zapatistien taistelussa on kyse alkuperäiskansojen oikeuksien puolustamisesta. Oaxacan kansannousu oli spontaanimpi ja laajempi. Kansannousua koordinoimaan perustettu Oaxacan kansojen kokous APPO rakentui sadoista järjestöistä ja yhteisöistä.
Vuoden 2006 kansannousun keskiössä olivat tiedotusvälineet. Vaikka kaupallisella televisiolla on suuri valta lukutaidottomassa Meksikossa, köyhien todellisuus ei siellä juuri näy. Yhteisöjen omat radiokanavat sen sijaan mahdollistivat arjen tarinoiden jakamisen. Voimaantumisen kautta mahdoton tuli yhtäkkiä mahdolliseksi.
”Joku huusi: Vallataan Canal 9! Naiset vastasivat: Kyllä, Kyllä, Kyllä!”, kertoo naisten mielenosoituksen jälkeiseen tv-kanavan valtaukseen osallistunut Tonia.
Pamfletissa perustieto ja kapinan yksityiskohdat ovat sopivassa suhteessa, joskin julkaisun lopussa esitetyt aikajanat ovat vaikeahkosti seurattavia. Teos on kuitenkin uskottava yleisesitys alueen poliittisesta liikkeestä. Kansantajuinen teos valaa myös uskoa.
”Kuinka selittäisin ristiriidan? Vaikka olemme jyrkänteen reunalla, olemme täynnä toivoa”, oaxacalainen sosiologi Gustavo Estava tiivistää.