Tammikuussa kymmenen vuotta täyttänyt Maailman sosiaalifoorumi (WSF) järjestää pitkin vuotta useita tapahtumia tunnuslauseella ”Toisenlainen maailma on mahdollinen”.
WSF-prosessi etenee kolmiportaisena synnyttäen ”avoimia tiloja” ja kansalaisjärjestöjen verkostoja niin paikallisesti kuin koko planeetan mitassa.
Ensimmäisellä tasolla testataan politiikan tekemisen uusia tapoja tarkoituksena yhdistää ne, jotka taistelevat toisenlaisen maailman puolesta.Toisella tasolla pyritään eroon kansalaisyhteiskunnan hajanaisuudesta. Siitä muovataan uutta poliittista toimijaa, jolla olisi selvä ja itsenäinen linja suhteessa puolueisiin ja hallituksiin.
Kolmannella tasolla ehdotetaan ja järjestetään halukkaille poliittista toimintaa WSF:n lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite on planeettaa hallitsevan loputtoman voitontavoittelun logiikan korvaaminen ihmisten tarpeiden tyydyttämisen logiikalla.
Kahdella ensimmäisellä tasolla määritellään periaatteet, jotka muovaavat toisenlaisen maailman edellyttämän uuden poliittisen kulttuurin.
Uusi kulttuuri ei edellytä vallan ottamista keinoja kaihtamatta. WSF:n mukaan ennen valtaanpääsyäkin on mahdollista rakentaa pohjaa uudelle yhteiskunnalle, joka muodostuu tietoisista, vapaista, aktiivisista, solidaarisista ja vastuullisista kansalaisista.
Keskustelu WSF:n luonteesta – onko se tila vai liike – jatkunee vielä pitkään. Ja olemme vielä kaukana siitä, että kaivattu uusi kulttuuri näkyisi poliittisessa toiminnassa.
Ensimmäisellä tasolla vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että samojen asioiden puolesta kamppailevien kannattaa yhdistää voimansa: yhteistyö on voimaa.
Sosiaalifoorumissa pyritään vapautumaan kilpailun kulttuurista vastamyrkyn eli yhteistyön kautta.
Toisella tasolla ollaan suoremmin poliittisia. Se tarkoittaa, että puolueiden ja hallitusten toiminta ei riitä olivatpa ne muodostettu vaalien tai vallankumouksen kautta. Jos halutaan pysyviä muutoksia, koko yhteiskunnan on koettava ne välttämättömiksi ja toimittava niiden puolesta.
Puolueilla ja hallituksilla on rakenteita ja tilaisuuksia, joiden avulla organisoida poliittiset voimansa kaikilla tasoilla. Kansalaisyhteiskunta ei siihen pysty varsinkaan maailmanlaajuisesti. Siksi WSF:n peruskirja sanoo, että foorumin tila on varattu kansalaisyhteiskunnalle. Puolueiden ja hallitusten jäsenet saavat osallistua foorumeihin, mutta he eivät voi järjestää siellä omaa toimintaa.
Rajoitusten vastustajat katsovat, ettei muutokseen tarvita koko yhteiskunnan osanottoa. Heidän mielestään puolueiden tulisi voida osallistua foorumeihin täysin oikeuksin ja ensimmäiseltä tasolta voidaan siirtyä suoraan kolmannelle. Se kuitenkin veisi pohjaa kansalaisyhteiskunnalta itsenäisenä poliittisena toimijana. Foorumien osanottajat alistettaisiin puolueiden ja hallitusten tahtoon.
Viime tammikuun seminaarissa ei katsottu tarpeelliseksi arvioida yksityiskohtaisesti kahteen ensimmäiseen vaiheeseen johtavia aloitteita. Sen sijaan alkoi kolmanteen vaiheeseen liittyvä keskustelu siitä, millaisin poliittisin toimin voidaan päästä foorumin lopulliseen tavoitteeseen eli ihmisten tarpeiden tyydyttämisen logiikkaan.
Kolmannella tasolla WSF kohtaa altermondialismin, joka tähtää suoraan maailmanlaajuisiin muutoksiin. Altermondialismissa, kuten WSF:ssäkin, vallitsee monenkirjavuus, kansalaisyhteiskunnan laaja osanotto ja verkostoituminen.
Mutta toisin kuin WSF:n, altermondialismin riveihin mahtuvat myös puolueet ja hallitukset.
WSF ei voi pyrkiä korvaamaan altermondialismia tai kilpailla sen kanssa, mutta WSF voi vahvistaa sitä uusilla toimintamuodoilla, verkostoilla ja liikkeillä, jotka syntyvät foorumeissa. WSF toimii edelleen maailman muuttamisen välineenä järjestöille, joita yhdistää konkreettinen toiminta riippumatta siitä, onko niillä globalisaatioon liittyviä pyrkimyksiä.
Tässä vaiheessa altermondialismi voi ja sen täytyy hyödyntää kahdella ensimmäisellä tasolla saatuja kokemuksia. Myös kolmannen tason poliittisen toiminnan vaikutuksia on arvioitava etu- ja jälkikäteen sekä toiminnan aikana.
Mikään ei estä sitä, etteikö WSF:stä olisi hyötyä myös poliittisille puolueille altermondialismin välityksellä.
Chico Whitaker edustaa brasilialaista Oikeus ja rauha -järjestöä Maailman sosiaalifoorumin kansainvälisessä neuvostossa.
Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.