Yangonissa sijaitseva Shwedagon on Burman temppeleistä pyhin. Sen kullattu torni nousee 98 metrin korkeuteen.

Rakastavan hyvyytemme voima, kasvakoon se ja levitköön ympäri maailman, munkit messuavat.

Sanat toistetaan uudestaan ja uudestaan. Ääni muistuttaa kimalaisparven surinaa.

Kello on puoli seitsemän aamulla. Paksu, punainen aurinko on vaivoin jaksanut nousta matalien temppelirakennusten kattojen ylle. Muutamia noin kymmenen vuoden ikäisiä munkkinoviiseja kompuroi mukaan jonoon, hieroo silmiään ja yrittää yhtyä messuun. Joukkoon liittyy useita tummanpunaiseen kaapuun pukeutuneita munkkeja mustat kerjuukulhot kädessään. Surina yltyy.

Kulkue aloittaa hitaan liikkeensä eteenpäin, temppelirakennusten välistä tomuiselle bambumajojen reunustamalle hiekkatielle. Maa on halkeillut kuivuudesta. Kyläläiset seisovat tien varrella ja antavat munkkien kulhoihin ruokaa, vajoavat polvilleen ja saavat siunauksen. Munkit toistavat saman kilometrien pituisen vaelluksen yhteisön läpi, paljain jaloin, aivan kuten joka aamu.

Mya Taung on yksi noin viidestäkymmenestä luostarista alueella, joka sijaitsee Burman toiseksi suurimman kaupungin Mandalayn laidalla. Yhteensä luostareissa on tuhatkunta munkkia. Luostarit ovat kuin kaupunkeja pienoiskoossa luokkahuoneineen, ruokasaleineen ja sairastupineen. Niistä kuitenkin puuttuu burmalaista yhteiskuntaa muuten leimaava tiukka kontrolli.

Muutama munkki lakaisee luostarin sorakäytäviä pehmein liikkein. Pikkulinnut laulavat innoissaan pensaikossa. Sähkökäyttöinen vesipumppu lyö tahtia monotonisella jyskytyksellään. Suorakaiteen muotoisen lammikon ääressä seisova isä Thu Mana heittelee kaloille leivänpaloja.

”Buddhalaisuuden mukaan kaikilla olennoilla on oikeus elää. Jos syötämme kaloja sen sijaan, että söisimme niitä, otamme samalla vastuuta tehdäksemme maailmasta paremman”, hän sanoo.

Tämä voisi olla tiivistys isä Thu Manan elämänkatsomuksesta. Hänen lähtökohtanaan ovat Buddhan sanat siitä, että rauhan saavuttaminen ihmisten ja kansojen välillä alkaa yksilöistä. Jos kaikilla ihmisillä on rauha sielussaan, vallitsee rauha myös maailmassa. Buddhan mukaan minuus on harhaa ja itsekkyys on perimmäinen syy ihmisten kärsimyksille. Epäitsekkäiden ajatusten ja tekojen kautta yksilö voi kuitenkin lisätä myönteistä karmaa maailmassa.

Epäilyttävä lautasantenni

Harmittomalta näyttävää rauhan ja rakkauden sanomaa voidaan pitää Burmassa vaarallisena. Thu Manan saarnat ovat saaneet maan kenraalit hermostumaan. Tämän hän on saanut huomata myös sotilaiden entistä tiiviimmästä vierailutahdista.

”He tulevat moottoripyörillään ja jättävät riisiä tai mausteita lahjaksi luostarille, mutta tiedän, että he tulevat tänne pitääkseen minua silmällä”, hän sanoo.

Thu Mana on tunnettu ja arvostettu koko maassa saarnoistaan ja meditaatiokursseistaan. Hän välttää puhumasta politiikkaa julkisesti, mutta sotilaat tietävät hänen sympatioistaan. He tietävät, että luostarin katolla olevan lautasantennin tarkoitus on vastaanottaa maanpaossa olevan demokratialiikkeen lähetyksiä.

”He eivät voi pidättää minua. En ole tehnyt mitään rikollista. Edes Burmassa lautasantennin omistaminen ei ole kiellettyä”, hän sanoo.

Armeija yrittää sen sijaan eristää munkin. Paikalliset politiikan ja talouselämän merkkihenkilöt eivät enää kutsu häntä saarnaamaan. Viranomaiset kehottavat seudun asukkaita vierailemaan uskonnollisina juhlapäivinä Mya Taungin sijaan seudun muissa temppeleissä.

Anteeksiantamaton synti

On kulunut lähes kolme vuotta siitä, kun Burman munkit täyttivät maan entisen pääkaupungin Yangonin kadut vaatien demokratiaa. Armeija tukahdutti kansannousun kovin ottein. Useita munkkeja tapettiin ja monet joutuivat vankilaan. Burman 50 000 munkkia jatkavat kuitenkin vastarintaansa, kuten niin monta kertaa ennenkin. Jo siirtomaa-aikana munkit protestoivat kovaan ääneen ja avoimesti brittiläistä ylivaltaa vastaan.

”Se on velvollisuutemme, meillä on vastuu Burman kansasta. Siksi me munkit olemme aina nousseet sortajia vastaan”, sanoo Thu Mana.

Munkit ovat yhtä tyytymättömiä maan olosuhteisiin kuin ennen kansannousua. Katkeruus sotilaita kohtaan on entistäkin syvempää. Myös pelko on kasvanut. Ennen monet uskoivat, että sotilaat eivät käyttäisi väkivaltaa munkkeja vastaan. Sitä oli pidetty mahdottomuutena ja anteeksiantamattomana syntinä buddhalaisuudessa.

Sotilaiden pelko esimiehiään kohtaan osoittautui kuitenkin vahvemmaksi: munkkien kansannousu murskattiin samalla raakuudella kuin opiskelijavetoinen demokratialiike vuonna 1988.

Munkkien liikkeessä toimii sekä militantteja että maltillisia voimia. Isä Thu Manan tavoitteena on pitkän aikavälin muutos, joka saadaan aikaan lisäämällä munkkien ja muiden burmalaisten poliittista tietoisuutta.

”Ajattelen, että luostarini on kuin demokratian keidas Burman autiomaassa”, hän sanoo.

Valioliigaa ja demokratiaa

Illalla Thu Mana laittaa television päälle toimistossaan. Se saa ainakin jotkut 10–12-vuotiaista noviiseista irrottautumaan tietokoneen ja moottoripyöräpelin äärestä. Democratic Voice of Burma (DVB) -järjestö lähettää vaihtoehtoisia uutisia ja lastenohjelmia sekä poliittista satiiria Oslossa sijaitsevasta studiosta.

Köyhässä Burmassa ei ole paljoa lautasantenneja. Siitä huolimatta satelliittilähetyksillä on näkyvyyttä. Maassa on lukuisia ”videoasemia”, eräänlaisia pienoiselokuvateattereita, joissa voi pääsymaksua vastaan katsella DVD-elokuvia ja satelliitti-tv:n lähetyksiä. Jalkapallohullussa Burmassa eniten katsojia saavat Englannin valioliigan ottelut, mutta videoasemien kautta myös demokratialiikkeen lähetykset voivat saavuttaa suuren yleisön.

Muita mediasensuurista vapaita vyöhykkeitä ovat Yhdysvaltain suurlähetystö ja brittien konsulaatti Yangonissa. Niissä on burmalaisten ja ulkomaalaisten saatavilla kiellettyjen ulkomaalaisten sanomalehtien lisäksi myös nauhoituksia DVB:n uutislähetyksistä.

”Iltaisin puhumme paljon siitä, mitä Burmassa ja maailmalla tapahtuu. Nuorille on tärkeää saada tietoa, mutta valtiollisesta televisiosta he eivät opi mitään todellisesta Burmasta”, Thu Mana sanoo.

Hän ei kuitenkaan koskaan ota esille yhteiskunnallisia kysymyksiä luostarin opetussuunnitelmassa. Munkkina hänen on opetettava ainoastaan dhammaa, Buddhan oppia, hän selittää.

Seinillä on korvat

Thu Mana tietää olevansa tarkkaan valvottu: turvallisuuspalvelulla voi olla silmät ja korvat missä tahansa. Hänen mukaansa tietolähteitä on luultavasti myös hänen oman luostarinsa munkkien joukossa.

Vain Thu Mana tietää, että minä ja valokuvaaja olemme tulleet tänne tekemään reportaasia, eikä hän puhu koskaan politiikkaa muiden kuullen. Sen sijaan hän eläytyy täysin pikku näytelmään, josta olimme etukäteen sopineet. Sen mukaan emme ole journalisteja vaan pohjoismaisia turisteja ja olemme tulleet Mya Taungiin oppimaan meditaatiota.

Eikö hän koskaan pelkää joutuvansa pidätetyksi ja päätyvänsä vankilaan?

”En, mutta tunnen olevani vastuussa heistä”, hän sanoo ja viittaa kohti tietokonepeliin uppoutuneita noviiseja. Heidän vuokseen hän pitää niin matalaa profiilia kuin mahdollista ja välttää kenraalien provosointia.

”Minulta meni kuusitoista vuotta kehittää tämän temppelin toiminta. Kaiken tämän he voivat tuhota silmänräpäyksessä. Elän täysin armeijan armoilla.”

Uusi sahramikumous tulossa

Pienessä talossa thaimaalaisessa Mae Sotin kaupungissa Burman rajan tuntumassa munkkijohtaja U Nandiya istuu punaisella keinonahkasohvalla. Hän oli yksi All Burma Monks Alliance -liikkeen (ABMA) perustajista. Liike oli vuoden 2007 sahramivallankumouksen takana. Kansannousun jälkeen hänen onnistui piilotella turvallisuuspalvelun agenteilta ja jatkaa taistelua vuoden ajan. Opiskelija-aktivistien pidätyksen yhteydessä U Nandiyan piilopaikka kuitenkin paljastui ja hän joutui pakenemaan Thaimaahan.

”Minua olisi varmasti kidutettu, jos minut olisi saatu kiinni”, hän sanoo.

Hän kirjoittaa nyt Kansan sanansaattaja -peitenimellä hallitusta kritisoivaan munkkien lehteen Utama Channeliin. Lehti toimitetaan ja painetaan Thaimaassa, salakuljetetaan rajan yli ja jaetaan munkeille ja opiskelijoille Mandalayssa ja Rangoonissa. U Nandiyan viimeisin artikkeli käsittelee sitä, että moraalisesti vastuuntuntoisella ihmisellä on velvollisuus myös toimia.

Hän järjestää myös maanalaisen vastarinnan kursseja. Liikkeeseen rekrytoidut saavat koulutuksen rajan toisella puolella ja palaavat sitten Burmaan. Lukujärjestyksessä on väkivallattomuutta, ihmisoikeuksia ja organisaatioteoriaa. U Nandiyan erityisosaamista on se, miten luodaan uskottavaa poliittista aktivismia. Ennen maanpakoaan hän ehti perustaa Burmaan viitisentoista ”kirjastoa”, jotka toimivat liikkeen tieto- ja koulutuskeskuksina.

Tämänvuotisia vaaleja U Nandiya pitää vain teatterina, jonka tarkoituksena on vahvistaa kenraalien otetta vallasta. ABMA seurasi tarkasti, kuinka Aung San Suu Kyin puolue NLD suhtautuisi vaaleihin. NLD:n ilmoitettua vaaliboikotista asettui myös munkkien liike sitä tukemaan.

U Nandiya sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että uusi sahramivallankumous puhkeaa, mutta kukaan ei tiedä milloin se tapahtuu.

”Vain joukkoliike voi ratkaista Burman ongelmat. Jos munkit näyttävät tietä, kansa seuraa perässä. Niin se tulee aina olemaan.”

Thu Mana ja U Nandiya sekä luostari Mya Taung ovat peitenimiä. Toimittajan ja valokuvaajan nimiä ei julkaista turvallisuussyistä.

Munkkien surma

Sahramivallankumouksen takana olleen Burma Monks Alliance -järjestön mukaan on mahdotonta tietää, kuinka monta munkkia sai surmansa armeijan murskatessa kansannousun 2007. Tämä johtuu siitä, että monien oletetaan elävän maan alla tai paenneen ulkomaille. Mahdollisesti yli kaksisataa munkkia vangittiin kapinan seurauksena.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.