SANNI SAARINEN
Izabel Cardoso Pinto ei puno koreja enää pakon edessä.
Wilder Coquinche on vihainen. Hän on ollut jo vuoden vailla palkkatyötä.
Mies asuu Atalayassa Perun Amazonilla. Muiden kyläläisten tavoin Coquinche metsästää, kalastaa ja viljelee maata. Lisäksi hän kauppaa puutavaraa läheisessä Iquitosin kaupungissa.
Kotikylä Atalaya kuuluu Nanayn jokilaakson luonnonsuojelualueeseen, joka perustettiin hiljattain yhdysvaltalaisten ympäristöjärjestöjen tuella. Suojelun tarvetta perustellaan seudun biologisella monimuotoisuudella.
Seudun mestitsi- ja intiaaniväestöltä suojelualue on vienyt toimeentulon. He saavat käyttää luonnonvaroja omiin tarpeisiinsa, mutta niiden kaupallinen hyödyntäminen on tiukasti säädeltyä.
”Päättäjät kuvittelevat meidän elävän kuten eläimet, tyytyväisinä, kun saamme ravinnon ja asunnon”, Coquinche pauhaa.
”Mutta miten ostan lääkkeitä? Miten lähetän lapseni kouluun?”
”Edistyksellistä luonnonsuojelua”
Nanayn jokilaaksossa on satoja vihaisia miehiä ja naisia. Heidän kiukkunsa yllättää, kun on perehtynyt suojelualueen toimintasuunnitelmaan. Suunnitelmassa puhutaan luonnonsuojelun sosiaalisista puolista, köyhyyden ongelmasta ja paikallisväestöjen kanssa tehtävän yhteistyön tärkeydestä.
Suunnitelman mukaan suojelualueen toiminta perustuu ”tuottavan suojelun” ideologiaan: Suojelu tapahtuu luonnonvaroja kestävällä tavalla hyväksi käyttäen. Suojelun on tarkoitus edistää – ei pysäyttää – alueen talouskasvua.
Suojelualueen perustamisesta vastaavan työryhmän johtaja Diandra Torres pitää tuottavaa suojelua edistyksellisenä. Ennen luontoa on suojeltu Perussa kansallispuistoin, joissa paikallisväestöjen asuminen ja luonnonvarojen käyttö on kielletty kokonaan.
Kestävän käytön nimissä työryhmä on suunnitellut paikallisväestöille vaihtoehtoisia elinkeinoja hakkuiden tilalle.
”Meitä kehotetaan keskittymään palmunlehdistä valmistettujen kattorimojen, maanviljelystuotteiden ja käsitöiden markkinointiin”, Coquinche kuvailee.
”Niiden markkinahinnat ovat kuitenkin mitättömiä.”
Köyhyyden ongelma tiedostetaan toimintasuunnitelmassa, mutta samalla se otetaan lähtökohdaksi. Vaihtoehtoiset elinkeinot laskevat paikallisväestöjen toimeentuloa entisestään.
Suojelualueen toimintaa ohjaavat virheelliset mielikuvat omavaraisesta väestöstä vailla rahallisia tarpeita. ”Uusien elinkeinojen tuomien tulojen avulla ihmiset voivat ostaa patruunoita, vaatteita, elintarvikkeita ja tyydyttää muut välittömät tarpeensa”, Torres selvittää. Kyläläiset, joilla on suurempia taloudellisia tarpeita, suunnitelma ajaa umpikujaan.
Yhteistyö ei takaa yhteisymmärrystä
Suojelualueen perustamisasiakirjan on allekirjoittanut valtaosa kyläläisistä.
Coquinche uskoo, että allekirjoitukset on saatu valheellisilla lupauksilla, puutteellisen tiedon turvin. ”Meille kerrottiin suojelualueen parantavan maaoikeuksiamme, muttei mainittu sen vievän toimeentuloamme.”
Maaoikeuksien paranemisella mies viittaa vakavaan ongelmaan. Viime vuosikymmeninä useat kaupungista tulleet metsäalan yrittäjät ovat hakanneet metsiä kyläläisten mailla. Tämän – ja kylien väestönkasvun myötä – alueen luonnonvarat ovat huvenneet huolestuttavaa vauhtia.
Coquinchen syytökset petetyksi tulemisesta ovat vakavia, eivätkä kokonaan vailla pohjaa. Paikallisväestöjen konsultointi aloitettiin vasta, kun toimet suojelualueen perustamiseksi olivat jo pitkällä.
Coquinchen naapuri Magno Estrella näkee suojelualueen ylläpitävän paitsi köyhyyttä, myös poliittista hierarkiaa. ”Hallitus voi huijata meitä, koska emme osaa puolustaa oikeuksiamme”, mies toteaa.
”Elleivät lapsemme pääse kouluun, heitä odottaa sama kohtalo.”
Öljynporausta luonnonsuojelualueella
Vaihtoehdottomuuden herättämä kiukku on ymmärrettävä. Luonnonvarojen käytölle asetetut rajoitukset sen sijaan tuntuvat käsittämättömiltä, kun niitä peilaa suojelualueen todellisuutta vasten. Alueella on nimittäin aloitettu mittavat tutkimukset öljynporauksen aloittamiseksi.
Perun Amazonilla on tehty öljylöydöksiä 1960-luvulta lähtien. Vuonna 2005 maan sademetsistä noin 15 prosenttia oli kaavoitettu öljy-yhtiöiden käyttöön. Nykyisen Alan Garcían hallituksen aikana luku on noussut 70 prosenttiin.
Nanayn jokilaakson suojelualueen toimintasuunnitelmassa öljynporauksen sanotaan olevan tulevaisuuden elinkeino ja linjassa alueen tavoitteiden kanssa. Koko tuottavan suojelun ideologia näyttäytyy uudessa valossa – öljynporauksen tuomat tulot eivät jää kyliin.
”Hallituksen öljypolitiikka on realiteetti, jonka kanssa meidän on elettävä”, sanoo Silvia Usuriega, suojelualueen perustamisesta vastaavan työryhmän johtaja.
”Voimme vaatia ympäristöystävällisempää teknologiaa, emme porauksen lopettamista.”
Nanayn alueen öljynporausoikeudet myytiin yhdysvaltalaiselle ConocoPhillipsille, kun suojelualueen perustaminen oli jo pitkällä. Tulevaisuudessa alueen ylläpito on riippuvainen öljy-yhtiöiden tuesta.
Atalayan kylässä öljynporaukseen suhtaudutaan ristiriitaisin tuntein.
”Nykyisessä tilanteessa meillä ei ole vaihtoehtoja”, Coquinche toteaa.
Öljy-yhtiö on luvannut sairaaloita, kouluja ja mittavia summia rahaa kompensaatioksi ympäristöhaitoista.
Kaikki kylässä eivät usko yhtiön lupauksia. ”Töitä ei riitä kaikille, ja vaikka riittäisikin, tulevaisuudessa rahamme kuluvat ravinnon hankintaan”, toteaa Angel Chuquichuta.
Mies lienee oikeassa: ConocoPhillipsin asiakirjojen mukaan töitä riittää vain muutamalle ihmiselle kustakin kylästä.
Atalayalaisen Palmira Shimingan öljy-yhtiöiden tulo on jättänyt mietteliääksi. Hän on kuullut tarinoita öljy-yhtiöistä muualta Perusta. Tarinoita, joiden mukaan kalat katoavat joista, eläimet metsistä ja vesi muuttuu juomakelvottomaksi. Nainen on ympäristöstä huolestuneempi kuin koskaan – vasta perustetulla luonnonsuojelualueella.
Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.
Muut Maailman Kuvalehden linkit
- Pääkirjoitus: Paluu kukkahattuihin
- Kolumni: Mätäkuun juttuja
- Henkilökuvassa: Tuulia Syvänen
- Politiikkaa palautuksilla
- Vientituotteena ihminen
- Vieraskolumni: Jalkapallon MM-kisat – hukkaan heitetty mahdollisuus?
- Reppu & passi: Kallion kundin katoava paratiisi
- Paperittomien Eurooppa
- Kumpi vai kampi: Optimisti vai pessimisti?
- Puhekupla: Paras ja paras