Noin 155 miljoonan asukkaan Nigeria on ylivoimaisesti suurin ihmiskaupan lähtömaa Afrikassa. Talouselämän johtopaikoilla on vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka yhdessä korruptoituneen oikeuslaitoksen ja poliisin kanssa hyötyvät ihmiskaupasta taloudellisesti.
Nigerialaiset ihmiskauppaliigat ovat väljiä verkostoja. Taka-alalla pysyttelevät johtajat ovat sosiaalisesti taitavia henkilöitä, joilla on suhteita viranomaisiin ja poliittisiin päättäjiin.
”Ennen ihmiskaupan vastaisen järjestön (Naptip) perustamista asiaa ei koettu ongelmaksi, koska se oli niin syvällä perinteissä ja kulttuurissa”, sanoo Naptipin tutkintajohtaja Mohammad Babandede.
Edo – prostituution kultasuoni
Erityisen iso ongelma ihmiskauppa on eteläisessä Edon osavaltiossa, johon virtaa kuukausittain satoja miljoonia euroja ihmiskaupparahaa. Prostituutio onkin vääristänyt osavaltion demografian. Epävirallisten arvioiden mukaan nuoria naisia on siellä jopa kahdeksan prosenttia vähemmän kuin miehiä.
Naptipin mukaan 90 prosenttia Nigeriasta ulkomaille seksityöläiseksi lähtevistä tytöistä tulee Edosta. Osa pääsee perille, osa ei: Italia pysäytti hiljattain kuukauden aikana rajalleen lähes 4 000 edolaisnaista.
Käytännössä lähes jokaisesta Edon taloudesta on lähetetty ainakin yksi naispuolinen perheenjäsen Eurooppaan. Tutkimusten perusteella tiedetään, että monet heistä ovat olleet täysin tietoisia, että tulevat päätymään prostituoiduiksi.
”Aluksi nigerialaistyttöjä tuotiin seksityöläisiksi nimenomaan Torinoon. Vasta runsaat puolenkymmentä vuotta sitten, kun Italia kovensi siirtolaispolitiikkaansa, ilmiö laajeni muualle Eurooppaan”, taustoittaa Babandede. Italiassa tiedetään olevan noin 10 000 nigerialaista prostituoitua.
Voodoo pitää otteessaan
Yksi ihmiskauppaan olennaisesti liittyvä piirre on voodoo. Italian poliisi on löytänyt paljon voodoo-aineistoa ihmiskaupan uhrien jäljiltä. Tytöiltä on otettu talteen esimerkiksi kynsiä, hiuksia, häpykarvoja tai kuukautisverta.
”Yleensä uhrit pelotellaan uskomaan, että heille tai heidän läheisilleen voidaan voodoo-keinoilla tehdä pahaa, jos he eivät toimi toivotulla tavalla”, sanoo Suomen Nigerian-suurlähettiläs Anneli Vuorinen.
Samoin heille uskotellaan, että poliisi ei löydä heitä, eikä voi heille mitään. Länsiafrikkalaisessa kulttuurissa on yleistä uskoa maagisiin voimiin.
”Tytöt eivät halua todistaa paritta-jiaan vastaan. Eurooppalaisen on vaikea ymmärtää, miten voimakas ote voodoolla voi olla”, kertoo Sinikka Koski, Suomen Abujan-lähetystön konfliktien ja kehityskysymysten erityisasiantuntija.
Designista ihmiskauppaan
Vaikka Edo oli aikanaan yksi orjakaupan keskuksista, Babandede ei usko alueen erikoisroolin ihmiskaupassa johtuvan siitä.
”Prostituutiota Italiassa pyörittävien edolaisten on vain paljon helpompaa rekrytoida samaan heimoon ja uskontokuntaan kuuluvia tyttöjä.”
Toinen selitys on parittajiksi ja rekrytoijiksi edenneiden edolaisten prostituoitujen elintaso. Se on houkutellut monia. Todellisuudessa vain harva ”mamma” rikastuu.
Nigerialaisen prostituutioihmiskaupan erityispiirre ovat naispuoliset rekrytoijat. Puolet ihmiskauppiaista vaikuttaa olevan naisia. Tällä lienee yhtymäkohta ilmiön syntyyn.
Joukko Edon pääkaupungin Benin Cityn naisia kävi 1970-luvulla kauppaa Euroopasta tuoduilla design-tuotteilla. He hakivat Torinosta laadukkaita laukkuja, kenkiä ja vaatteita jälleenmyytäväksi Edossa. Kun Nigerian talous romahti 1980-luvulla, luksustuotteiden kauppa tyrehtyi.
Bisnestä pyörittäneillä naisilla oli Babandeden mukaan kuitenkin yhä laillinen mahdollisuus matkustaa Italiaan. ”Suuri osa tästä naisryhmästä siirtyi prostituoiduiksi Torinoon turvatakseen elintasonsa”, hän sanoo.
Myöhemmin naiset ryhtyivät värväämään sukulaisiaan mukaan toimintaan, ja 1990-luvun alusta Italiaan suuntautuva ihmiskauppa alkoi kasvaa. Eurooppaan pääsyä helpotti Italian suurlähetystön virkailija, joka kirjoitti löyhähköllä kädellä naisille viisumeita.
Etupaketti kotiin palaaville
”Eurooppaan päästäkseen tyttö jää kymmeniä tuhansia euroja velkaa ihmiskauppiaille. Pystyäkseen maksamaan takaisin hänen on työskenneltävä prostituoituna pitkään. Vasta sen jälkeen hänelle jää rahaa kotiin lähetettäväksi”, selvittää Martin Ocaga, kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Nigerian-toimiston johtaja.
Usein käy vielä niin, että kun velka on maksettu, tyttö annetaan viranomaisten käsiin ja palautetaan Nigeriaan, jotta hän ei kilpailisi uusien, vielä velkaa olevien tyttöjen kanssa. Kotimaahan paluu ei ole aina yksinkertaista. Moraaliongelmien lisäksi odotukset ja paineet tulojen hankkimiseen voivat olla niin suuret, että perhe torjuu ilman varoja palanneen perheenjäsenen.
Nigerialaisia seksityöläisiä karkotetaan erityisesti Italiasta ja Espanjasta. Ranska ja muutamat muut EU-maat kannustavat paluuseen taloudellisesti. Ohjatusti kotiinsa palaaville järjestetään etupaketti. Siihen on tähän mennessä tarttunut noin 3000 prostituoitua.
Karkotuksen pelossa tyttöjä virtaa nyt Italiasta muihin Euroopan maihin. Nigeriasta Italian ja Espanjan kautta Suomeen keväästä 2009 alkaen matkanneista prostituoiduista on poliisin tietoon tullut noin kuusikymmentä.
Varapresidentin vaimon tuki
Hallituksen alainen Naptip perustettiin 2003, kun Nigeria allekirjoitti ensimmäisten afrikkalaisten joukossa ihmiskaupan kieltävän Palermon yleissopimuksen ja kriminalisoi ihmiskaupan.
Naptip tutkii ihmiskauppaa, asettaa rikollisia syytteeseen, suojelee, kuntouttaa ja auttaa uhreja. Rahoitusta saadaan muun muassa rahastosta, jonne siirretään ihmiskaupasta tuomittujen varoja.
”Afrikkalaisittain edistyksellinen ihmiskauppalainsäädäntö ja Naptip saatiin poikkeuksellisen nopeasti aikaan, koska varapresidentin vaimo ajoi asiaa. Ryhmä aktiivisia henkilöitä onnistui lobbaamaan parlamentin ratifioimaan Palermon sopimuksen”, Sinikka Koski kertoo.
Beninin kuningashuonetta epäillään
Myös Beninin kuningashuoneen väitetään saavan ison osan tuloistaan ihmiskaupasta. Viranomaiset eivät asiaan ole juuri puuttuneet. Toukokuussa yksi kuningashuoneen jäsenistä kuitenkin pidätettiin epäiltynä 16-vuotiaan tytön kauppaamisesta Italiaan.
Nigerian perinteiset kuninkaat ja päälliköt nauttivat suurta arvonantoa. Myös Naptip:n Babandede on varovainen arvioidessaan Beninin kuningashuoneen toimintaa.
”Parin kuningashuoneeseen kuuluvan henkilön on epäilty sotkeutuneen prostituutioon liittyvään ihmiskauppaan. Olisin kuitenkin yllättynyt, jos kuningashuone olisi suoraan mukana bisneksessä. Jos käy ilmi että on, puutumme asiaan, vaikka meitä uhkailtaisiin”, linjaa jo useita tappouhkauksia saanut tutkintajohtaja.
Naptip toimii asiassa hienovaraisesti. Se järjesti viime vuonna esimerkiksi usean eurooppalaisen suurlähettilään ja Beninin kuninkaan tapaamisen, jossa haettiin yhteistä näkemystä ihmiskauppaan.
Tuloksia toiminnasta
Sekä oikeusjuttujen että seksityöstä pelastettujen määrä kasvaa koko ajan Nigeriassa. ”Ihmiskauppa on muuttumassa aiempaa näkyvämmäksi. Asia otetaan vakavasti ja lakia valvotaan.”
Nigerian televisiossa esitetään ihmiskaupasta kertovaa draamasarjaa. Naptip vie myös ihmiskaupan uhreja heidän kotikyliinsä tapaamaan kyläpäälliköitä ja muita mielipidevaikuttajia. Järjestö pitää näitä tapaamisia tarpeellisina stigman poistamiseksi. Silti usein törmätään siihen, että prostituoidut eivät halua apua, koska kokevat tehneensä tietoisen itsenäisen valinnan.
Suomikin on mukana tukemassa ihmiskaupan vastaista työtä Länsi-Afrikassa. Suomen hallitus rahoittaa YK:n huume- ja rikostoimiston kautta ihmiskaupan vastaista toimintaa Nigeriassa 820 000 eurolla vuosina 2009-2011.
Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.
Muut Maailman Kuvalehden linkit
- Pääkirjoitus: Paluu kukkahattuihin
- Kolumni: Mätäkuun juttuja
- Henkilökuvassa: Tuulia Syvänen
- Luonnon vai öljyn suojelua
- Politiikkaa palautuksilla
- Vieraskolumni: Jalkapallon MM-kisat – hukkaan heitetty mahdollisuus?
- Reppu & passi: Kallion kundin katoava paratiisi
- Paperittomien Eurooppa
- Kumpi vai kampi: Optimisti vai pessimisti?
- Puhekupla: Paras ja paras