Erilainen avioriitti

Parantajanainen on alansa huippuja, näillä kulmilla tunnettu, paikallisessa mittakaavassa varakaskin. Talo on hyvässä kunnossa, pihakin suuri.

”Tunsin itseni naurettavaksi. Olimme tulleet parantajan luo ystäväni vaivojen takia, mutta istuinkin itse povattavana”, Mosambikissa asuva Ritva kertoo.

Nyt parantaja lukee loitsuja paikalliskielellä ja heittelee kiviä ja näkinkenkiä maahan, povattavaksi joutuneen Ritvan eteen. Kysymysten virta on vuolas, vastauksia löytyy kivien ja näkinkenkien asennoista.

Ne kertovat, että Ritvan suurin ongelma on, ettei hänen isänsä koskaan halunnut hänen menevän naimisiin. Sitä, pitääkö diagnoosi paikkansa, on mahdoton tarkistaa. ”Olin 11-vuotias, kun isäni kuoli. Emme me naimisiinmenosta puhuneet.”

Parantaja vakuuttaa, että asialle voisi kuitenkin vielä tehdä jotakin. Riittää, että potilas tulee hoitoon ja maksaa kukon. Parantaja lupaa pitää huolen siitä, että naimisiin päästään kyllä.

Uteliaisuus voittaa.

”Halusin nähdä, mitä hoito pitää sisällään. Ostimme siis kukon.”

Kana olikin jo ostettu. Sitä oli tarvittu ystävän vaivojen hoitoon. Ja todennäköisesti parantajan perheen illalliseen.

”Olin tyytyväinen, että en itse joutunut syömään tai juomaan mitään osana hoitoani”, Ritva sanoo.

Ei kukkoakaan syödä, ainakaan heti. Kaula siltä kyllä katkaistaan. Ja Ritva passitetaan riisuutumaan, sitten alastomana tuolille istumaan. Vastateurastetun kukon veri pirskotellaan hämmentyneen potilaan päälle.

”Otin kaiken aika rauhallisesti. Veri varmaan jotenkin kuului asiaan.”

Seuraava etappi on kylpyhuone, katoton olkimaja. Sinne tuodaan kaksi ämpärillistä vettä. Vedessä kelluu yrttejä, kummassakin ämpärissä oma sekoituksensa. Käyttöohjeet ovat tarkat, sillä vesillä pitää peseytyä juuri oikeassa järjestyksessä.

Kaikki hyvin, tähän asti.

Sitten tulee lupa pukeutua, ja käsky istua tuolille. Potilas saa vielä kankaan päähänsä hunnuksi, kuumaa vettä höyryhengitettäväksi ja taas uuden litanian kysymyksiä vastattavaksi.

Parantaja istuu maahan värikkään capulana-kankaan päälle, peruukki päässään ja pölyhuisku kädessään. Lukee loitsuja ja puhuu esi-isille.

Ritvasta tilanne alkaa tuntua lavastetulta.

Mutta leikitään leikki loppuun, hän päättää.

Parantaja vajoaa – tai on vajoavinaan – transsiin. Tärisee, hytkyy puolelta toiselle. Vihdoin loitsut loppuvat ja parantaja päästää valtaisan kiekaisun. Virkoaa sitten pikkuhiljaa ja kokoaa itsensä.

”En enää edes muista, mikä naisen loppupäätelmä oli. Hoksaavainen hän oli, sitä ei käy kieltäminen”, Ritva sanoo.

Parantaja oli alansa ammattilainen, aina pölyhuiskun viimeistä höyhentä myöten. Tosin hoidon tehosta ei ole merkkejäkään: edes kukonveripesu ei ole saanut neiti-ihmistä naimisiin.

Omalla tahdollakin saattaa olla siihen osuutensa.

Kalpeanaaman väripesu teholinkouksella

Kylpylä näyttää ulkopuolelta ryppäältä valtavia savisia mehiläispesiä. Sisätilat taas ovat kuin mistä tahansa paremman tason kylpylästä. Sellainen Swazimaan parhaimpien hotellien läheltä löytyvä Cuddle Puddle onkin.

”Paikan vetonauloina olivat sauna, kuumat lähteet ja hieronta. Päätimme ystäväni kanssa kokeilla kaikkia kolmea”, kertoo Niina Pitkänen.

Sauna on valtava ja leveitä lauteita riittää monessa tasossa. Lauteilla loikoilee pitkällään kolmisenkymmentä swazinaista.

Cuddle Puddle on eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Swazimaan kerman suosiossa. Siellä hyvinvoinnin kuuluu näkyä runsaina muotoina. Yhdestä varakkaasta swazirouvasta riittäisi materiaalia kolmeen keskikokoiseen suomalaisnaiseen. Pää toisensa jälkeen nouseekin ihmettelemään lauteille kipuavia kapoisia ja kalpeita ulkomaalaisia.

Saunan nurkassa on kiuas, mutta saunakiulua ei näy. Sitten kylpylän työntekijä marssii saunaan ja kaataa kiuaskiville puoli litraa vettä. Siitä huolimatta tilasta puuttuu suomalaissaunoista tuttu elementti: kunnon kuumuus. Mutta se löytyy ulkoa, kuumasta lähteestä.

”Kun altaaseen istui, tuntui, että silmämunat alkavat kiehua”, Pitkänen sanoo.

Kiehautuksen jälkeen on vuorossa hieronta. Hieroja ei ole aivan yhtä vauraan rehevä kuin saunojat, työtä tekevä nainen kun on. Ehkä vain kahden suomalaisnaisen levyinen. Hän komentaa hierottavan alasti hierontapöydälle ja hulauttaa tämän päälle kunnon lorauksen öljyä tottunein ottein.

Sitten alkaa vatkaus. Veivaus. Venyttäminen ja vanuttaminen. Korvalehdetkin saavat osansa. Tällä voimalla ja perinpohjaisuudella syntyisi myös oiva leipätaikina.

”Olo oli kyllä käsittelyn jälkeen täysin rentoutunut. Ja hierontaöljyä löytyi korvien takaa vielä kolmen päivän päästä”, Pitkänen kertoo.

Cuddle Puddleen päätetään lähteä toistekin. Ja taas käydään läpi koko pesuohjelma. Kun on aika jättää kylpylä, vastaanotossa istuva nainen huolestuu vieraassa tapahtunutta muodonmuutosta:”Oletko sinä ihan kunnossa?”

Kalpeanvalkoisena kylpylään saapuneen vieraan iho on muuttunut saunomiskäsittelyn jäljiltä helakanpunaiseksi.

”Ei hätää, kunnossa ollaan. Näin meille käy kuumassa”, vieraat lohduttavat.