Pitkän odotuksen ja monien lykkäysten jälkeen Kuubaa hallitseva kommunistipuolue on päättänyt järjestää kuudennen puoluekokouksensa huhtikuussa 2011. Edellinen pidettiin vuonna 1997.
Kokouksesta ilmoitti Kuuban presidentti ja puolueen toinen sihteeri Raúl Castro. Samalla julkistettiin maan talous- ja sosiaalipolitiikkaa koskeva suunnitelma, joka sisältää 291 ehdotusta saarivaltiota koettelevan kriisin voittamiseksi.
Uudistusten ydin on se, että tuotannon tehokkuutta yritetään kehittää ja samalla säilyttää sosialistinen suunnitelmallisuus talouden kulmakivenä. Valtion holhousta karsitaan ja maan luotettavuutta kohennetaan ulkomaisten sijoittajien silmissä.
Uudistumisesta toivotaan laajaa keskustelua puolue-elimissä ja kansan keskuudessa. Niitä on tarkoitus hioa kuultujen kommenttien mukaan. Moni suunnitelman kohta on kuitenkin muotoiltu hyvin ehdottomalla tyylillä, ja useiden osioiden ymmärtäminen vaatii talouden, rahapolitiikan ja kaupan alan tuntemusta.
Suunnitelma on osa hallituksen käymää kampanjaa Kuuban talouden parantamiseksi. Sillä yritetään korjata Kuuban talouden lukuisia ongelmia ja järjettömyyksiä.
Uudistustyö alkoi vastauksena 1990-luvun syvään kriisiin, johon Kuuba vajosi sitä tukeneiden Itä-Euroopan sosialistival-tioiden romahdettua. Yksi kriisin seurauksista oli kahden rinnakkaisen valuutan järjestelmä.
Kiinnostavinta suunnitelmassa on aiemmin keskitetysti johdetun talouden hajauttaminen lisäämällä yrittäjien itsenäisyyttä. Itsenäisyyttä lisätään ottamalla käyttöön entistä vapaampia rahoituksen ja yritystoiminnan muotoja, joita säädellään aiempaa lievemmin. Maan nykytila osoittaa, että tiukka sääntely on toiminut usein epätaloudellisesti.
Suunnitelman mukaan tulevaisuudessa lähes kaiken liiketoiminnan olemassaolo riippuu sen tuottavuudesta. Tuottamattomat yritykset lopetetaan. Valtiolta rahoitusta saava toiminta rajoitetaan minimiin. Myös Kuuban ulkopolitiikkaan olennaisesti kuuluneet solidaarisuushankkeet arvioidaan ensi kertaa taloudelliselta kannalta.
Lukuisia valtion tukimuotoja aiotaan lakkauttaa. Niihin kuuluu edullisten perustarvikkeiden hankkimisen mahdollistanut säännöstelykuponkivihko, joka on ollut välttämätön isolle osalle kuubalaisia perheitä. Valtion yrityksissä on jo käynnissä leikkausohjelma, joka tarkoittaa puolen miljoonan ihmisen irtisanomista puolessa vuodessa.
Sen sijaan yksityistä tuotantoa, palveluja ja maataloutta edistetään. Tavoitteena on työllisyyden kasvu osuuskunnissa ja itsenäisissä yrityksissä.
Suunnitelmaan liittyvä verotuksen uudistaminen tuo korkeat verot ylimpiin tuloluokkiin.
Vaikka talouden mullistus on kaikin tavoin radikaali, poliittiseen yksipuoluemalliin ja hallintojärjestelmään ei ole luvassa yhtä perustavanlaatuisia muutoksia. Muutosten jo nähdyt ja tulevat vaikutukset muodostavat kuitenkin vakavan uhkan Kuuban poliittiselle järjestelmälle.
Kansalaisten kannalta ristiriitaisimmat muutokset koskevat uutta työvoimapolitiikkaa ja valtion tukien lakkauttamista, joka ulottuu myös koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Maan äärettömän vaikeassa taloustilanteessa on kiperä yhtälö löytää tuleville irtisanotuille työtä itsenäisinä yrittäjinä samaan aikaan, kun monet jo pitkään bisnestä tehneet saavat laillisen yrittäjäaseman.
Raúl Castron kolme vuotta sitten julkistamat kuubalaisen mallin ”rakenteelliset ja käsitteelliset” muutokset ovat alkaneet tulla todeksi. Nyt nähdään, miten ne vaikuttavat miljoonien kuubalaisten elämään, kun valtion holhouksen on vaihduttava taloudelliseen kilpailuun ja työntekoon. Tehokkuuden on korvattava tukiaiset. Eriarvoisuus on varmassa kasvussa vuosikymmenten virallisen tasa-arvopolitiikan jälkeen. IPS.
Kirjoittaja on kuubalainen kirjailija ja toimittaja.