Vain harva saharan eteläpuolisen Afrikan maa saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. Tavoitteiden toteutumista kuvaavat tilastot näyttävät niiden kohdalla todella synkiltä.
New Yorkin yliopiston kansantaloustieteen professori William Easterly huomauttaa, että tämä ei kuitenkaan automaattisesti osoita Afrikan kehityksen jälkeenjääneisyyttä. Ainoastaan valitut mittarit saavat kehityksen näyttämään huonolta. Siis jos mittarit olisi valittu toisin, Afrikan tilanne voisi näyttää paljon paremmalta.
Otetaan esimerkiksi ensimmäinen tavoite, köyhyyden vähentäminen. Siinä tavoitteena on köyhyysasteen puolittaminen vuodesta 1990 vuoteen 2015. Tavoite vaikuttaa järkevältä. Sen saavuttamiseksi toisilta mailta vaaditaan kuitenkin suurempia ponnistuksia kuin toisilta.
Ajatellaan kuvitteellista esimerkkiä, jossa Latinalaisen Amerikan köyhyysaste alenee 10 prosentista 5 prosenttiin. Silloin
se on onnistunut köyhyyden puolittamisessa. Jos samaan aikaan Afrikassa köyhyysaste alenee 50 prosentista 35 prosenttiin, se jää kauas tavoitteesta.
Kuitenkin kuvitellun esimerkin Afrikassa 15 prosenttia väestöstä on päässyt ulos absoluuttisesta köyhyydestä, kun taas Latinalaisessa Amerikassa vain 5 prosenttia. Afrikassa köyhyydestä vapautuneiden ihmisten määrä on siis kolminkertainen Etelä-Amerikkaan verrattuna. Tätä ei vuosituhattavoitteen mittari tavoita.
Koulutusta mitataan toisin. Siinä tavoitteeksi on asetettu, että kaikki lapset käyvät koulua vuoteen 2015 mennessä. Sillä, kuinka paljon kouluttamattomien lasten määrä vähenee, ei ole ollenkaan merkitystä.
Koska Afrikan lähtötaso koulutuksessa on alhainen, suurikaan edistys ei riitä tavoitteen saavuttamiseen. Jos mittari olisi asetettu kuten köyhyyden puolittamisessa, Afrikan olisi helpompaa päästä tavoitteeseen. Pienikin nousu koulun käyneiden lasten määrässä saisi aikaan isot kasvuluvut Afrikan kohdalla.
Asia ei ole aivan vähäpätöinen, koska harjoitetun politiikan onnistumista arvioidaan useimmiten juuri valittujen mittarien kehityksen perusteella. Ilman huolellisempaa analyysia onnistunutkin politiikka voidaan tulkita toimimattomaksi.